Toimiiko rukous?

Tuntuuko sinusta joskus, että rukous ei nouse kattoa ylemmäksi? Vaikka kuinka rukoilisit, tuntuu, että puhelet itseksesi. Välillä ei vain osaa rukoilla; ei löydy sanoja, kun kaikki on jo sanottu. On suuri tarve rukousvastauksista, mutta rukous tuntuu vain yksinpuhelulta.

RUKOUSKANAVA TUKOSSA?

Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Kuitenkin kun on paljon tarpeita, ongelmia, ahdistusta, tavoitteita, niin näillä rukousaiheilla voi tukkia rukouskanavan, ettei Jumala saa puheenvuoroa. Ongelmat, tarpeet, ahdistukset tulevat rukouksen pääsisällöksi. Rukous muistuttaa pikemminkin kerjäämistä ja rukouksen sisältönä on pelkästään omat tarpeet, niinkuin Raamatussa sanotaan:

Jaak. 4:3 Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.

Kun rukouskanava on tukossa, tuntuu, että rukous on yksinpuhelua. Se on vain tapa purkaa murheita. Vaikuttaa, että kukaan ei kuuntele ja rukous ei nouse kattoa korkeammalle, kuten Valitusvirsissä todetaan:

Valit. 3:44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.

Jumala kuvitellaan toisinaan olevan jonkinlainen siunausautomaatti: kun vain syöttää sopivat kolikot eli täyttää kriteerit, siunaus pitäisi seurata. Tuloksena on pettymys, kun automaatti ei toimikaan. Kun rukous keskittyy rukousaiheisiin, unohtaen Kristuksen, ne tulevat sinun ja Jumalan väliin estäen yhteyden ja keskustelun.

KIITOS JA YLISTYS

Miten sitten voisi avata rukouskanavan toiseenkin suuntaan? Joskus pienten lasten käyttäytymisestä näkee tämän ongelman: jos lapsi ei saa, mitä haluaa, seurauksena on itku-potku-raivari, jolloin mikään puhe ja selitys ei mene perille. Jos lapsi taas luottaa, että saa sitä, mitä tarvitsee, asiallinen keskustelu on mahdollista. Samoin rukouksessa: Jos luottaa Jumalaan, että hän tietää parhaiten, miten vastaa rukouksiimme, voimme kiittää etukäteen vastauksista.

Fil. 4:6 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.

Siis ensimmäinen asia, mikä avaa tukkeutuneen rukouskanavan, on kiitos. Daavid näki elämässään paljon kiitoksen aihetta:

Ps. 103:1-4 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, (vanha käännös)

Kun kiittää, ajatellaan sitä, mitä on saanut. Kiitosaiheita siinä riittää: terveys, ruoka, johdatus … Kiitos on hyvä alku rukouskanavan avaamiseksi. Kiitos rajoittuu kuitenkin siihen, mitä on saanut. Se on tavallaan rajoittunutta ja itsekeskeistä. Vaikka olisi saanut miten paljon siunauksia, se rajoittuu vain yhden ihmisen tarpeisiin. Vielä enemmän rukouskanava aukeaa, kun alat ylistämään. Ylistys on sitä, että unohdetaan kaikki omat tarpeet; jopa omat kiitosaiheet. Ylistetään ja kiitetään vain sitä, mitä Jumala on, miten suuri, rakastava, armollinen ja voimallinen Hän on. Ylistetään vain Taivaallisen Isän persoonaa ja hänen olemustaan. Näin Daavid ylisti:

Ps. 135:1-3 Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat, jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme huoneen esikartanoissa. Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimellensä, sillä se on suloinen.

KAKSISUUNTAINEN RUKOUSVÄYLÄ

Rukous on kuitenkin kaksisuuntaista myös meidän puoleltamme. Toisinaan ei vain jaksa rukoilla. Kaikki rukousaiheet on käyty läpi ja hiljennytty rukouksessa. Sitten on vain tyhjä, kyllästynyt olo ja rukous jää vähemmälle. Miten sitä saisi motiivia ja intoa rukoukseen? Itsensä pakottaminen ja väkisin rukoilu ei toimi. Paavali antaa ohjeen:

Ef. 6:18 Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Paavalin ohje on, että rukous ei ole välttämättä erillinen suoritus, vaan kaiken toiminnan keskellä huokaistaan välillä Jumalan puoleen ja pyydetään johdatusta ja Pyhän Hengen voimaa. Kun etsit näin henkilökohtaista suhdetta Taivaan Isään, Pyhän Hengen antama into tuo rukoukseen ihan uuden sisällön. Mieleesi tulee asioita, joitten puolesta alat rukouksessa taistelemaan. Raamattu kertoo, miten alkuseurakunnan aikana Pietaria ja Johannesta kuulusteltiin ja uhkailtiin:

Apt. 4:23-24 Vapaaksi päästyään Pietari ja Johannes menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet. Sen kuultuaan kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa. …

31 Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.

Seurakuntalaiset kokivat olevansa hengellisessä taistelussa Jeesuksen rinnalla Hänen antamilla valtuuksilla ja Pyhän Hengen antamalla rohkeudella. Tällainen taistelutoveruus antaa motiivia ja intoa olla mukana voittamassa ihmissieluja Jumalalle. Tällainen taistelija oli esimerkiksi Epafras:

Kol. 4:12 Terveisiä lähettää teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka aina taistelee rukouksin teidän puolestanne, jotta pysyisitte lujina ja nuhteettomina ja vankkumatta noudattaisitte kaikessa Jumalan tahtoa.

Kun ymmärrämme, millaisessa asemassa olemme ja millaiset mahdollisuudet on elää täyttä, voitokasta elämää, on seurauksena kestävä rukousyhteys:

Kol. 4:2 Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen.

TYHJÄ RUKOUSKANAVA

Entä sitten, kun vaikkapa innostuksen jälkeen on vain niin tyhjä olo, ettei tiedä, mitä tekisi, mitä tavoittelisi. Minulla on usein sellaisia hetkiä. Kun ei ole mielessä mitään rukousaiheita, ei mitään erityistä odotettavissa, niin rukouskanava näyttää olevan tyhjä molempiin suuntiin. Sillon on tilaisuus kuunnella hiljaisuudessa Jumalalta jotain ihan uutta, joka on jäänyt muitten asioiden peittoon. Tyhjä olo ja hiljaisuus voi avata sydämen kuulemaan Jumalalta sellaista, mitä ennen ei ole ehtinyt kuunnella. Sekä Daavid, että Jeremia kokivat tällaisia hetkiä elämässään:

Ps. 62:6 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

Valit. 3:25-26 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.

Kun kaikki muu jää sivuun, on aika miettiä vaikkapa Jeesuksen elämää ja luonnetta. Raamattu voi avata uusia näköaloja. Odota ja kaipaa vain hiljaisuudessa Taivaan Isän kosketusta. Siinä ei ajatella omia tarpeita, ei omia kiitosaiheita; ei mitään sanoja, ei mitään suoritusta. Saa vain olla rauhassa ja heikkona odottaen ja hiljentyen.

Room. 8:26 Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.

Rukouskanavan tyhjentyminen tuo levon. Ei tarvitse suorittaa mitään, ei ole mitään ’pitäisi tehdä’ -ajatusta mielessä. Silloin voi vain levätä siinä rauhan ilmapiirissä, jonka Jeesus antaa. Pietari antoi myös ohjeen olla levossa, tuntien vain Jeesuksen läheisyyden:

2. Piet. 1:3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, (vanha käännös)

TAIVAALLISTA OPASTUSTA

Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan, siinä oli tietty tärkeysjärjestys. Ensin oli se, mihin pääasiassa rukouksessa tulisi keskittyä: ylistys ja Jumalan tahdon toteutuminen kaikessa kaiken muun unohtaen:

Matt. 6:9-10 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Rukouksessa etsitään usein ratkaisuja elämän valintoihin. Hartaimpana toiveena on, että Jumala selkeästi näyttäisi tietä ja antaisi selkeän johdatuksen, ettei tarvitsisi itse tehdä sitä valintaa. Odotetaan, että Jumala on navigaattori, joka ohjaa automaattisesti oikeaa reittiä niin, ettei itse tarvitse miettiä valintoja. Kuitenkin Raamattu kehoittaa meitä itse opettelemaan Jumalan tahtoa ja Pyhän Hengen jodatusta.

Ps. 143:10 Sinä olet minun Jumalani — opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.

Jeesuksen tuntemisen kautta saat myös johdatuksen elämääsi. Kun opit tuntemaan Jeesusta, Hänen ajatteluaan, persoonaansa, niin omatuntosi ohjaa sinua tuntemaan Jumalan tahtoa. Ei tarvitse neuvottomana odottaa selkoa valinnalleen, kun rukouksen hengessä tiedät Jeesuksen kulkevan vierelläsi. Seuraa sydäntäsi ja omaatuntoasi. Raamattu antaa hyvän ohjeen:

Room. 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Meidän oma tehtävämme on tutkia Jumalan tahtoa ja tehdä oikeita valintoja elämässämme. Mieli avoimena joudumme joskus muuttamaan käsityksiämme ja periaatteitamme. Kun rukoillen teet valintoja, tiedät sydämessäsi Jumalan tahdon ja se ohjaa valintojasi. Jumala ei ole navigaattori, josta odotetaan komentoja, vaan sydämessäsi tunnet tien ja menet eteenpäin.

RUKOUS KRIISITILANTEESSA

Vielä yksi näkökohta rukoukseen: Seurakuntaan tulee toisinaan kriisiaikoja, ihmissuhdeongelmia, auktoriteettiongelmia ja valtataistelua. Joidenkin mielen voi vallata taisteluhenki, jossa taistellaa omien oikeuksien ja oikeassaolemisen puolesta. Kun rukous ja nöydä hiljentymien puuttuu, seurauksen voivat olla pahoja:

Jaak. 4:2 Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä.

Jos nöyrä Jumalan tahdon pyytäminen ja etsiminen puuttuu, seurakunta ei tunnu enää turvalliselta kodilta. Toivottavasti säästyisimme tuollaisilta tilanteilta. Mooseksella oli aikoinaan todella suuri auktoriteettiongelma kun israelin kansa oli pettynyt vaellukseen erämaassa:

4. Moos 14:4-5 He sanoivat toisilleen: ”Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin!” Silloin Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan yhteen kokoontuneiden israelilaisten edessä.

Mooses ja Aaron tekivät ainoan oikean ratkaisun. He eivät ryhtyneet puolustamaan asemaansa ja auktoriteettiänsä, vaan avuttomina he painuivat maahan nöyrään rukoukseen odottaen Jumalan ilmestymistä tilanteeseen. He rukoilivat sitten armoa kapinoiville israelilaisille.

Kun sinä joudut kriisitilanteeseen muitten kanssa, ainoa oikea tapa on hiljentyä, nöyrtyä ja rukoilla ratkaisua tilanteeseen. Koskaan ei menetä muuta, kuin oman ylpeytensä, kun nöyrtyy kiistelyn sijaan kuuntelemaan Jumalaa.