Muuttuminen

Kun Jumala vie seurakuntaa eteenpäin, se kokee jatkuvasti pieniä tai suuria muutoksia. Kun herätyksen aikana seurakuntaan tulee paljon uusia, uskossaan alkutaipaleella olevia, niin kokouskäytännöt muuttuvat. Jos yritetään toimia, kuten ennenkin ja pitää traditioita yllä, onnistutaan helposti sammuttamaan orastava herätyksen aika. Paavali oli hyvä esimerkki, miten hän toimi tilanteiden mukaan eri tavoin. Normaalisti uudella paikkakunnalla hän meni Synagoogaan ja pyrki osoittamaan, että Jeesus on Messias. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa Euroopan puolelle, oli tilanne erilainen:

Apt. 16:13 Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla.

Paavali meni sinne, missä ihmiset viettivät aikaa. Kun tilanne oli toisenlainen, myös evankeliumin julistus oli toisenlaista. Myöhemminkin tilanteet muuttuivat ja toimintavatat muuttuivat:

Ap. t. 19:9 … Siitä alkaen hän opetti ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa.

Tuossa tilanteessa evankeliumin julistus ei ollut saarnaa, vaan keskustelua, ohjausta ja todennäköisesti väittelyäkin. Epäselviä käsityksiä selitettiin ja korjailtiin. Jokaisen ongelmat ja käsitykset tulivat korjattua Jumalan sanan mukaan. Normaalia kokousrutiinia ei ollut. Ei ollut aloituspuhetta, laulua, saarnaa tai loppurukousta. Kaikki toimi senhetken tarpeen mukaan. Siksi Raamattu kehoittakin meitä koko ajan muuttumaan:

Room. 12:2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Vaikka Jumala ja evankeliumin sanoma on sama, tilanteet ovat erilaiset, ihmiset ovat hyvin erilaisia, kulttuuri ja ympäristö ovat erilaisia. Paavali antoi ohjeeksi vielä tarkemman esimerkin, miten eri tilanteissa, eri ihmisiä kohdatessa pitäisi toimia:

1. Kor. 9:22 Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.

Paavali ei aina turvautunut vanhoihin, toimiviksi todettuihin tapoihin, vaan kuunteli ihmisten tilanteita ja tarpeita ja toimi sen mukaan. Jokaiselle puhuttiin sillä tavalla ja sillä kielellä, että asia ymmärrettiin. Samantapaista tapahtui ensimmäisenä helluntaina.

Ap. t. 2:11 toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia — ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.

Opetuslapset puhuivat Pyhän Hengen antamilla kielillä niin, että eri kansallisuudet kuulivat omaa kieltänsä. Luonnollisesti kyseessä oli kielilläpuhumisen armolahja, jossa myös puhutaan henkilökohtaisesti Jumalan kanssa ja rakennetaan omaa uskonelämää. Kuitenkin siinä tilanteessa julkisesti puhuttaessa jokainen kuuli omaa äidinkieltään. Tämä kuvaa hyvin sitä, että Pyhä Henki vaikuttaa, että ymmärrämme puhua jokaiselle sillä tavalla ja sillä kielellä, jota he ymmärtävät. Eri ikäluokilla on oma tapansa puhua ja käyttäytyä. Kaupungeissa ja maaseudulla puhutaan ja käyttäydytään eri tavalla. Ei tarvitse opiskella eri kieliä, vaan olla kaikille kaikkea, kuten Paavali sen ilmaisi. Dementointuneille vanhuksille ehkä lauletaan tuttuja lastenvirsiä. Lapsille asiat esitetään yksinkertaisesti ja havainnollisesti. Entä miten nuorille tuodaan asia ymmärrettäväksi? Jos nuoria tulee uskoon ja tulee meidän seurakuntaamme, saamme helposti ajettua heidät pois pysymällä vanhoissa kaavoissa ja tutuissa virsissä. Nuorten hengellinen musiikki on erilaista, vaikka lauluissa on sama perussanoma, niiden tyyli on ihan erilaista. On räppiä ja rokkia, on hyvin rytmikästä avainsanojen toistoa. Kuuntelepa kerrankin nuorten musiikkia, niin tiedät millä kielellä heille puhutaan. Etsi esimerkiksi hakusanalla ’youth gospel’ musiikkia ja opettele kuuntelemaan ja ymmärtämään sellaista.

Muuttukaa! Kehoittaa Jumala meitä kaikkia.