Kipu

Fyysistä kipua on monenlaista: toimenpiteitä vaativaa tai sellaista kipua, joka ajan kanssa hellittää. On myös kipuja, joille ei voi tehdä mitään; on vain opittava elämään sen kanssa. Jos sormeen tulee tikku, pois ottamalla kipu lakkaa. Jos kolhaiset itseäsi mustelmille, kipu kertoo, että paraneminen on menossa. Pitää vain jaksaa odotella ja kipu on ohi. Nälkäkin voi aiheuttaa kipua ja sen parantaminen on helppoa. Kipu on hyvä merkki paranemisesta.

Nyt keskityn kipuihin, joilla tuntuu olevan hengellinen merkitys. Se voi olla jonkinlainen musta, ahdistava möykky sydämessä. Välillä se tuntuu häipyneen, mutta sitten se tuntuu jälleen ahdistavan. Onkohan tällainen kipu sitten epänormaalia, josta on syytä aina päästä eroon? Ahdistukset ovat aseita sekä paholaisen että Jumalan kädessä. Uskoville on erinomainen lupaus Raamatussa: Jumala käyttää niitä meidän hyväksemme.

Room. 8:28 Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole esittää valmiita ratkaisuja kipuihin ja ahdistuksiin, ainoastaan joitakin näkökohtia, joita ei useinkaan oteta huomioon.

Jumalan kohtaamisen ikävä

Kaikkein tärkein ja hyödyllisin kipu on Jumalan kohtaamisen ikävä. Se vetää meitä pois turhista, muka tärkeistä asioista ja keskittää tärkeimpään. Lisäksi sen kautta hoituu myös nuo vähemmän tärkeät asiat, kuten Jeesus kehoittaa:

Matt. 6:33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Kipu, joka vaatii toimenpiteitä

Eräs sisäinen kipu on tarkoitettu, että se hoidetaan välittömästi. Jos sinulla on huono omatunto, tunnet syyllisyyttä ja kaipaat vapautta, se voidaan hoitaa välittömästi. Kun avoimesti tunnustat, millainen olet ja pyydät Jeesusta puuttumaan elämääsi, seurauksena on anteeksiannon ja armon kokeminen. Kipu vaihtuu helpotukseksi ja iloksi.

2. Kor. 7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

Toisinaan on syytä tehdä parannusta elämäntavoista, jos vain voi. Myös oma käyttäytyminen ja luonne aiheuttaa syyllisyyttä ja siitä voi joutua tekemään parannusta lähes päivittäin. On kuitenkin iso kiitoksen aihe, että Jumala kivun kautta vapauttaa ja pelastaa taivastielle sekä varjelee heikkoa uskontiellä.

Jumala voi myös antaa kivun, jonka kantaminen on Hänen tahtonsa mukaista. Se voi olla murhe ja rukoustaakka jostain asiasta. Tehtäväsi voi olla hengellinen taistelu, josta tunnet taakkaa sydämelläsi. Paavali koki monesti sellaista:

Room. 9:2-3 … että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni, sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta…

Tämäkin kipu on suuri kiitoksen aihe. On mahtavaa, jotta Jumala antaa todellista elämänsisältöä ja saa olla hengellisessä taistelussa mukana.

Kipu, jolle ei voi tehdä mitään

On sellaistakin hengellistä kipua ja ahdistusta, jolle ei voi mitään. Se painaa välillä mustana möykkynä sydämessä. Ahdistukset näyttävät kuuluvan normaaliin elämään. Oma käsitykseni on, että uskovilla ei ole automaattista etuoikeutta välttää kipua, ahdistusta ja ongelmia. Elämme tässä syntisessä maailmassa, jossa vallitsee saasteet, rappeutuneet geenit, viha ja kosto. Kaikki nämä aiheuttavat kipuja. Paavali toteaa käytännön kokemuksena:

Ap. t. 14:22 … ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”.

Kun yrittää auttaa ahdistuksissa olevaa, suuri virhe on, että antaa valmiin reseptin, millä selviää. Esimerkiksi: ”Tee niinkuin mitä teen, niin ahdistus loppuu.” Valmiita yleiskäyttöisiä ratkaisumalleja ei ole. Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen ahdistus on erilaista. Todellisuudessa sekä auttaja että autettava ovat hyvin avuttomia jatkuvan kivun edessä.

Kuitenkin Jumala ohjaa ja opastaa meitä ahdistusten kautta tietänsä eteenpäin. Selittämättömät ahdistukset kuuluvat usein Jumalan suunnitelmaan ja niiden kautta Hän johtaa meitä parempaan tulevaisuuteen. Tämäkin kipui on kiitoksen aihe, kun Jumala johdattaa eteenpäin, vaikka kivun merkitystä ei voikaan ymmärtää.

Kun joutuu kokemaan hengellistä kipua, sitä etsii automaattisesti syytä ja syyllistä siihen. Esimerkiksi mieleen tulee, onko tämä paholaisen juoni minun onnettomuudekseni? Entä onko paholainen voittanut taistelun minun elämäni onnesta? Onko Jumala hyljännyt minut? Onko tämä rangaistus synneistäni? Totuus voi olla kuitenkin, että Jumalalla onkin parempia suunnitelmia, jotka toteutuvat vain ahdistusten kautta! Se voi olla joko suuri voitto sinun hengellisessä elämässäsi tai suuri ihme, jonka saat kokea, kun Hän sitten vapauttaa kivusta. Daavid runoilee Psalmin 23 alussa: ”ei minulta mitään puutu”, ja lisää myöhemmin:

Ps. 23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Kun Daavid vaelsi elämässään pimeän laakson ja ahdistuksen kautta, silloinkin hän toteaa: ei mitään puutu. Herra Jumala kulkee myös sinun vierelläsi ja rakastaa sinua, vaikka onkin hiljaa. Tämä on suuri kiitoksen aihe, että ahdistukset eivät ole välttämättä omaa syytä, vaan ne kuuluvat elämän polkuun, jossa Jeesus kulkee koko ajan vierellä.

Mahdollisuus hiljentymiseen

Mitä hyötyä meille sitten on kivusta, johon ei ole selitystä tai ratkaisua? Miten Jumala käyttää ahdistusta meidän hyväksemme? Monen kokemus, ahdistuksen pysäyttäessä rutiinielämän, on se, että Jumala on järjestänyt mahdollisuuden hiljentymiseen kiireen elämän keskellä. On mahdollisuus ymmärtää asioiden todellinen tärkeysjärjestys.

Esimerkkinä Raamatussa on Israelin kansan maallistuminen. Kansa toteutti muodollisesti lakia ja uhrasi pakolliset uhrit Jumalalle. Muilta osin elämä oli ihan muuta, kuin Jumalan tahdon noudattamista. Vaarana oli, että kansa sulautuu ympäristön pakanallisiin kansoihin. Jumala toteaa:

Hoos. 6:6 Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja.

Jumala pelasti kansansa niin, että se joutui pakkosiirtolaisuuteen. Siellä kansa menetti mahdollisuuden rutiinijumalanpalvelukseen ja uhreihin. Israelilaiset olivat kuvitelleet kelpaavansa Jumalalle, kun suorittivat vaaditut uhrit ja muun muodollisen jumalanpalveluksen. Pakkosiirtolaisuudessa oli kuitenkin pakko etsiä henkilökohtaista Jumalan tuntemista ja se pelasti israelin kansan tulevaisuuden.

Kun olet ahdistuksissasi yksin ja olet turvattomana, on pakko löytää henkilökohtainen suhde Jeesukseen, että jaksaisi. Kokousrutiinit, muiden välitön tuki ja muodollinen uskovien tavalla eläminen on silloin mahdotonta. Vähemmän tärkeät asiat eivät peitä sitä tärkeintä. Sinulla on mahdollisuus hiljentyä, pysähtyä ja löytää uusi, elävä suhde Jeesukseen. Mikä valtava kiitosaihe tällainen kipu onkaan, jotta voimme löytää todellisen, henkilökohtaisen uskon.

Turvallinen lepo

Voit tuntea kipua myös epäonnistumisistasi. Et koe olleesi tarpeeksi hyvä, et riittävän aktiivinen etkä ole riittävän täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. Olet laiminlyönyt vastuitasi ja olet väsynyt. Kaikki tällaiset syytökset tuntuvat kipuna sydämessä. Todellisuudessa heikkous on siunaus, se varjelee loppuunpalamiselta. Jumalan työ ei ole meidän tehokkuudestamme kiinni. Pyhä Henki toimii voimakkaammin heikoissa. Paavali tunsi aikoinaan heikkoutta, kun häntä vaivasi ’pistin’. Hän rukoili, että Jumala vapauttaisi siitä, mutta:

2. Kor. 12:9 Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

Vahvaluonteisena voit tavoitella täydellisyyttä ja polttaa itsesi loppuun. Heikkona huomaat rajallisuutesi ja on pakko sanoa välillä: en jaksa. Jumala tarvitsee sinua sellaisena, kuin olet: heikkona, kipuilevana epävarmana mutta turvallisessa levossa. Ahdistus ja oman vajavuuden kokeminen varjelee sinut ylpeydeltä. Ymmärrät, että kaikki on lahjaa Jumalalta. Silloin olet käyttökelpoinen Jumalalle.

Sen sijaan, että rikkoisimme itsemme henkisesti, Jumala haluaa eheyttää ja parantaa sieluamme, kuten Raamattu sanoo:

Jaak. 1:2-4 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Mikään kipu tai ahdistus ei voi erottaa meitä Jeesuksesta, vaan niiden kautta Hän valmistaa meille paremman tulevaisuuden:

Room. 8:35,37 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? … Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

Vaikuttaa siltä, että kaikenlainen hengellinen kipu johtaa meitä siihen samaan: ikävään kohdata Taivaallisen Isän rakkaus ja turvallinen vapaus Hänen läheisyydessään.