Kristuksen ruumiin jäseninä

Seurakunnasta käytetään myös nimitystä Kristuksen ruumis. Tuo sana ’ruumis’ on oikeastaan ruma ja sopimaton tähän, mutta se näyttää olevan yleisesti käytössä. Toinen vaihtoehto olisi ’keho’, mutta ei taida olla järkeä puhua Kristuksen kehosta.

Ehtoollistilaisuudessa on tapana lukea Raamatusta ehtoollisen asettamisen sanat, joka sisältää myös seuraavaa:

1. Kor. 10:16 Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?

Siunauksen malja on yhteyttä ja osallisuutta armon ja anteeksiannon kokemiseen, koska Jeesus vuodatti verensä meidän edestämme. Kristuksen ruumis kuvaa sitä, miten Jeesus uhrasi oman ruumiinsa ruoskittavaksi ja uhrattavaksi vuoksemme. Yhteys Kristuksen ruumiiseen tarkoittaa myös yhteyttä seurakuntaan ja kaikkiin uskoviin. Jeesuksen ristinkuolema loi myös mahdollisuuden tähän yhteyteen; uskovien yhteyteen. Näin Raamattu tarkentaa asiaa:

1. Kor. 12:27 Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

Ruumiin jäsenet ovat hyvin erilaisia, samoin jokainen uskova on ihan omanlaisensa, muista poikkeava. Jokaisella on omanlainen asema ja tehtävä uskovien joukossa.

1. Kor. 12 Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.

13 Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

14 Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista.

15 Vaikka jalka sanoisi: ”Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, se silti kuuluu ruumiiseen.

16 Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, se silti kuuluu ruumiiseen.

17 Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia?

18 Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi.

19 Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista?

20 Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.

21 Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.”

Joskus aiheuttaa ongelmia, että olemme niin erilaisia. Kun katsotaan asioita eri puolilta, ne todella näyttävätkin erilaisilta. Kaikki näkökohdat ovat tarpeellisia, jotta koko Kristuksen ruumis olisi toimiva. Vanha viisaus sanookin: jos johtoryhmässä on kaksi, jotka ovat aina samaa mieltä, toinen heistä on tarpeeton. Erilaisuus täydentää ja rikastuttaa kokonaisuutta.

Kristuksen ruumis on se todellinen, vaikuttava hengellinen voima maailmassa. Toisinaan tuntuu, että uskovien juhlakokoontumiset, jumalanpalvelusperinteet ja muut tapahtumat ovat sitä toimivaa uskovien yhteyttä. Raamattu sanoo kuitenkin tällaisista:

Kol. 2:17 Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.

Uskovien yhteys on se maailman suurin vaikuttava ja todellinen voima, jossa päänä on Kristus itse ja jäsenet toimivat taivaallisilla valtuuksilla ja voimalla.

JÄSENTEN OPPIMINEN

Niinkuin lapsi opettelee käyttämään jäseniään, niin uskovatkin opettelevat ymmärtämään ja toimimaan seurakunnassa.

1. Kor. 13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Pieni vauva ei hallitse aluksi jäseniään. Käsi voi heilua holtittomasti ja vauva ihmettelee, mikä tuo on, joka noin heiluu ja jopa lyö minua. Ennenpitkää vauva oppii, että käsi on tarpeellinen liikkumiselle, syömiselle ja uteliaisuuden tyydyttämiselle. Vauvan jalat potkivat ilman tarkoitusta, mutta myöhemmin vauva oppii, miten välttämättömiä ne ovat liikkumisessa. Vauvan alkuaika on levotonta aikaa, kun raajat voivat raapia ja vahingoittaa. Siksi joskus käytetään kapalointia, joka rauhoittaa vauvan.

Uskovillakin voi olla tällaisia ’vauva-aikoja’, jolloin muitten touhuile ihmetyttää ja jopa ärsyttää. Toiset vaikuttavat tekevän jotain ihan tarpeetonta ja outoa. Jotkut eivät tunnu sopeutuvan porukkaan. Väliin itsekin aiheuttaa ihmetystä ja joka ongelmia. On sellainen tunne, että on ulkopuolinen. Tällaiset tilanteet ovat vauva-aikoja, joista on hyvä kasvaa eteenpäin ja oppia arvostamaan toisiaan erilaisina.

ARVOSTAMINEN JA LUOTTAMINEN

Eri ruumiinjäsenet, vaikka ovat ihan erilaisia, tarvitsevat toisiaan. Silmä arvostaa kättä, ilman tätä luottamusta ei tapahdu, mitä silmä tarvitsee. Käsi luottaa täysin silmiin, ilman sitä käsi toimii sokkona aiheuttaen vahinkoja. Vatsa luottaa käteen ja suuhun, muutoin se ei selviä. Joskus luottamus pettää ja tulee tehtyä vahinkoa huolimattomuudessa. Kun silmä ei ole valppaana, puukkoa pitävä käsi luiskahtaa ja voi tulla sairaalareissu.

Vaikka Paavali vaikutti aikoinaan olevan vahva ja toimivan hyvin päämäärätietoisesti ja itsenäisesti, hän tarvitsi monia työtovereita jaksaakseen eteenpäin. Esimerkkinä, miten Tiitus lohdutti Paavalia masennuksen hetkellä:

2. Kor. 7:6 Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,

Myös Paavalin elämään mahtui ’vauva-aikoja’. Kun hän oli lähdössä lähetysmatkalle, Markus ei tuntunut sopivan ollenkaan työtoveriksi. Raamattu kertoo tapahtumasta:

Ap. t. 15:37 Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi,

38 mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.

39 Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen.

Vaikka tuolla hetkellä Markus ei ollut toivottu työtoveriksi, myöhemmin Paavali oppi, miten tarpeellinen ja tärkeä Markuksen lähelläolo kuitenkin oli:

2. Tim. 4:11 Luukas yksin on minun kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne, sillä hän on minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen.

Tässä on hyvä opetus jokaiselle uskovalle: hankalat ja oudot seurakuntalaiset voivat jossain tilanteessa olla juuri niitä, joitten kautta saa eniten lohtua ja siunausta omaan jaksamiseen.

TYÖTOVEREITA

Paavali oli meille eurooppalaisille tärkein apostoli, mutta hän tarvitsi ympärilleen paljon työtovereita onnistuakseen toteuttamaan Jeesuksen antamaa kutsumustehtävää. Kyseessä ei ollut vain työtovereita, vaan monenlaisia tukijoukkoja ja avustajia hyvin erilaisissa tehtävissä. Edellä mainittiin Luukas, joka ei ollut julistaja eikä seurakunnan rakentaja, vaan oli lähinnä sihteeri, tutkija ja lääkäri. Hänen ansiostaan meillä on luettavissa suuri osa Uutta Testamenttia. Paavali mainitsee työtovereistaan muualla 9 kertaa:

Room. 16:3, Room. 16:9, Room. 16:21, Fil. 4:3, Kol. 1:7, Kol. 4:7, 1. Tess. 3:2, Filem. 1, Filem. 24

Ja vielä useammin hän viittaa veljiin, joita hän arvosti.

RAKENTUEN JA VARUSTAEN

Kaikki ruumiin jäsenet auttavat toisiaan vahvistumaan ja kasvamaan. Samoin uskovat tukevat, opastavat ja vahvistavat toinen toistaan omalla erilaisella panoksellaan. Paavali kirjoittaa armolahjoista ja toistensa vahvistamisesta näin:

1. Kor. 14:26 Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.

On huomioitavaa, että sana ’veljet’ sisältää veljien edustamat perheet vaimoineet ja jossain tilanteessa myös lapsineen. Siis, kun saat jotain Jumalalta, joka auttaa ja rohkaisee sinua, se voi olla tarkoitettu muillekin uskoville. Se voi olla Raamatusta oivallettu totuus, rukouksissa saatu asia tai siunattu kokemus. Olet Kristuksen ruumiin jäsenenä ja sinun rohkaisusi rohkaisee muitakin. On hyvä jakaa rohkaisun sana muillekin, muuten seurakunta jää vajaaksi siltä osin. Näin Jumala varustaa uskovia jokaisen jäsenen avulla:

Ef. 4:12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.

Huomaa, että tuossa on kyseessä kaikki seurakuntalaiset. Kaikki tarvitsevat eri jäsenten palvelusta. Näin voimme rakentua ja vahvistua siihen asemaan, jonka Jumala on seurakunnalle tarkoittanut:

1. Piet. 2:5 Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

YHDESSÄ KÄRSIMINEN

Jos saan sormeeni haavan remontoinnin touhussa, en voi jättää sitä huomiotta. En voi vain jättää sormea käyttämättä ja jatkaa muiden avulla. Koko ruumis kärsii yhden haavan vuoksi ja se on otettava huomioon. Kun hoidan ja laastaroin haavan, voin jälleen jatkaa työtä, mutta huomioiden, että sormi ei toimi ihan normaalisti. Muitten jäsenien avulla sormi taas ajallaan paranee ja voi osallistua työhön omalla panoksellaan.

1. Kor. 12:26 Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.

Seurakunnassa voit kokea eri elämäntilanteissa yksinäisyyttä ja ongelmia. Älä jää yksin, vaan hae muitten tukea. Tule seurakuntayhteyteen kipuinesi avoimesti, ja saat kokea lohdutusta ja ennenkaikkea Kristuksen parantavaa hoivaa ja laastarointia. Pyydä esirukousta puolestasi rukoushetkissä rohkeasti.

VÄSYNYT JÄSEN

Kun remonttia tehdessäni käsi väsyy, en väkisin jatka samalla tavalla. Vaihdan työkalun toiseen käteen tai lepään hetkisen. Kädellä on oikeus uupua ja tuntea särkyä. Muitten jäsenten on otettava se huomioon. Job tunsi väsymystä ja epätoivoa koettelemuksissa ystäviensä keskellä. Tosin ystävät eivät ihan ymmärtäneet hänen kiukkuaan.

Job 10:1 Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.

Kun sinulle tulee tällaisia hetkiä, Jumalalle voi vapaasti purkaa tuskansa. Ei ole syytä jäädä yksin, silloin ajatukset kiertävät kehää ja ongelmat tuntuvat vain kasvavan. Sinä tarvitset uskovien yhteyttä noustaksesi jaloillesi. Muitten haasteena on toimia viisaammin, kuin Jobin ystävät. Kaikkien seurakuntalaisten on hyvä oppia Paavalin asenteesta:

2. Kor. 11:29 Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko. Jos joku lankeaa, se polttaa minua.

On todella tärkeää olla rinnallakulkijana toisten heikkoina hetkina. Siihen emme omin voimin kykene, mutta Kristuksen avulla, Pyhän Hengen armoittamana voimme monella tapaa olla osallisena Kristuksen ruumiissa ja olla tukemassa ja rohkaisemassa jokaista muuta jäsentä.

YHTEENVETO

1. Joh. 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tässä on Kristuksen ruumis ja veri toisella tapaa esitettynä. Keskinäinen uskovien yhteys on se Kristuksen ruumis ja Jeesuksen sovitustyö on armon ja anteeksiannon perustana. Tämän varassa voimme kasvaa yhdessä uskovina.