Aina roiskuu, kun rapataan

Kun tekee työtä perushuolimattomasti, rutiinilla, niin tuo otsikko pitää paikkansa: ”Aina roiskuu, kun rapataan.” Näin ajattelin aikaisemmin. Testasin tuota sanontaa käytännössä, kun rappasin saunan kiukaantakaista tiiliseinää. Totesin, että kyllä rappauslaastia tippui lattialle, vaikka olisi kuinka yrittänyt olla huolellinen. Roiskuminen kuuluu rappauksen työnkuvaan. Osasin varautua siihen, koska jossain työohjeessa neuvottiin, miten tippuva laasti otetaan talteen ajoissa, ennenkuin se kovettuu, ja käytetään uudelleen. Ei ole kyse taitamattomuudesta tai virheestä, jos roiskuu. Se on osa työnkuvaa.

Sama tilanne on ihmissuhteissa. Olemme omaperäisiä, ehkä siedämme toistamme ja jopa opimme rakastamaan erilaisuutta. Mutta jos kuitenkin loukkaantuu toiseen, niin se kuuluu ikäänkuin luotaisetuna ihmissuhteissa. Löytyykö siihen työohjetta?

Raamatussa on ohje: Matt. 18:15: ”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.”

Tuon Raamatun ohjeen voisi lukea myös: ”Kun koet, että joku on loukannut sinua, mene ja kysy kahdenkesken, mitä hän tarkoitti. Jos yhteisymmärrys löytyy, olet pelastanut tilanteen.”

Tähän voisi lisätä tärkeän ohjeen: älä anna roiskeen kuivua; jälkiä on tosi hankala korjata. Selvittämättömät ihmissuhteet jäävät vaivaamaan ja paisuvat. Niitä on myöhemmin hyvin vaikea selvittää, kun väärinkäsitykset ovat lisänneet epäluuloa. Loukkantuessa on helpompi jutella muitten kanssa asioista ja puhua selän takana. Siten väärinkäsitykset kertautuvat ja tilanne on aika mahdoton enää korjata. Parasta kysyä kahdenkesken ja yrittää ymmärtää toisen luonnetta ja huonoissa hetkissä vahingossa lausuttuja sanoja.

On jotenkin noloa näyttää loukkaantumisensa ja epäillä jotain ikävää toisesta. Kuitenkin asia jää vaivaamaan ja rikkoo välit helposti. Laastin ei kannata antaa kuivua parkettiin kiinni. Vaikka sen kuinka myöhemmin puhdistaa, lattiaan jää jälki. Selvittämättömistä asioista jää aina jotain vaivaamaan alitajuntaan ja se voi johtaa pysyviin epäluuloihin.

Jos ajattelet, että et uskalla tai kehtaa kysyä suoraan, voin kysyä: miten kehtaat käyttää palovaroitinta? Sehän on kuin varautuisi tulipaloon; ikäänkuin hyväksyisi sen, että asiota hoidetaan huolimattomasti niin, että tulipalo on mahdollista. Kuitenkin tulipaloonkin on syytä varautua, vaikka sitä ei hyväksyisikään. Entä onko noloa mennä avioliittoleirille tai seminaariin. Sehän tarkoittaa, että avioliitossasi on ongelmia. Vai onko näin? On todella tärkeä tunnustaa itselleen, että vahingot ovat mahdollisia, niihin kannattaa varautua, vaikka kaikki olisi kuinka hyvin. On tärkeä opetella työohjeet ongelmatilanteisiin ihmissuhteissa, koska niitä tulee kuitenkin, vaikka yrittäisi kuinka olla täydellinen.

Kun Mooses aikoinaan ohjeisti Israelin kansaa, hän otti esille selvästi sen vaihtoehdon, että kansa valitsee väärin. Hän ei sanonut, että jos valitsette väärin, vaan kun väärinvalintojen jälkeen koette kirouksia, niin toimikaan näin.

5. Moos. 30:1-2 Kun olette kokeneet siunauksen ja kirouksen, jotka annoin teidän valittavaksenne, te alatte miettiä tätä kaikkea niiden kansojen keskellä, joiden sekaan Herra, teidän Jumalanne, on teidät hajottanut. Silloin te ja teidän lapsenne palaatte Herran, Jumalanne luo ja …..

Ongelmat ihmissuhteissa kuuluu asiaan ja ovat väistämättömiä. Niitä varten on opeteltava työohje, miten menetellä ja selvitä mahdollisimman pienin vaurioin.