Jumala tarvitsee sinua

Kun seuraa käytännön seurakuntaelämää, saattaa syntyä kysymys: Tarvitseeko Jumala meitä kaikkia? Onko kaikki edes kelvollisia Jumalan käyttöön? Eihän kaikilla ole kykyä eikä jaksamista olla missään aktiivitoiminnassa mukana! Kuitenkin, periaatteessa kaikki ovat samanarvoisia:

Gal. 3:28 Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi (tai yhtä).

Kenenkään ei pitäisi olla tarpeeton tai epäkelpo toimimaan jossain hengellisessä tehtävässä. Kuitenkin käytännössä näyttää siltä, että olemme hyvin eri asemissa. Toisia Jumala käyttää ja siunaa. Toiset näyttävät olevan Jumalan suosiossa. He osaavat ja jaksavat palvella. He osaavat rohkaista ja antaa hengenravintoa. Toiset taas näyttävät olevat sivustakatsojia; heillä ei kuulu muuta osaa, kuin olla vastaanottajia ja kuuntelijoita. Varsinkin isommissa seurakunnissa syntyy tällaisia asetelmia. Toiset osaavat elää oikein, eivätkä pilaa elämäänsä. Toiset yrittävät, kompastelevat ja epäonnistuvat. Menneisyys tai nykyisyys on ala-arvoista. Miten Jumala voi tasoittaa kaikki samaan asemaan? Jos Jumala yrittää nostaa syrjässä olevan samalle tasolle, niin muihin vertailu ja itseensä tuijottaminen pudottaa takaisin alas.

Tähän ongelmaan on Jumalalla erikoinen keino: Kun kaikki todetaan kelvottomiksi ja syntisiksi, niin sitten ollaan tasa-arvoisia. Kun kaikki painetaan alas, kukaan ei ole toista ylempänä:

Room. 3:23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

Room. 5:12 … Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

Löytyykö tälle asetelmalle perusteita? Onhan toki hyviäkin ihmisiä, jotka noudattavat kymmentä käskyä ym. Jumalan kriteeri siitä, kuka on syntinen ja syyllinen, on paljon ankarampi, kuin kymmenen käskyä. Jotain viitettä tästä löytyy Jeesuksen sanoista:

Matt. 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.

Jumalan todellisten vaatimusten kannalta katsottuna kaikki ovat kelvottomia. Kaikki ovat syntisiä ja ansaitsevat helvetin. Kaikki ovat toivottamia. Siinä on sitten hyvä vertailla niihin, joita pidämme osaavina, siunattuina ja muutankin kelvollisina: Hekin ovat yhtä surkeassa asemassa, kuin muutkin. Tähän tilanteeseen on Jumalalla ainutlaatuinen ratkaisu: Jeesus otti syyllisyytemme ja syntimme itselleen ja kärsi siitä rangaistuksen. Tämän perusteella Jumala voi armahtaa kaikkia:

Room. 11:32 Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen. (Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.)

Turvaamalla Jeesuksen hankkimaan armoon, kaikki kelvolliset ja kelvottomat voivat olla hyväksyttyjä ja käyttökelpoisia:

Gal. 3:22 Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

Raamatussa on monia esimerkkejä, miten kelvoton ihminen on ollut Jumalan käytössä. Syntinen nainen ja alabasteripullo:

Luuk. 7:37 Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä.

38 Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

39 Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.”

48 Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Tässä oli nainen, joka elämä ei kelvannut esimerkiksi, mutta hän haki Jeesukselta hyväksyntää ja anteeksiantoa. Markus täydentää tätä kertomusta Jeesuksen sanoilla:

Mark. 14:8 Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.

9 Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.”

Jeesus todella arvosti naista ja hän muistuttaa meitä ja kaikkia kristittyjä, että kaikki syntiset, monella tapaa orjuutetut ja tuhon kierteessä olevat saavat armon ja hyväksynnän, kun turvaavat Jeesukseen. Tämä nainen oli todella arvokkaassa käytössä esimerkkinä tuleville sukupolville siitä, mitä armo ja anteeksianto merkitsee.

Toisena esimerkkinä on riivattuna ollut nainen, joka oli Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana. Kun Jeesus oli haudattu ja nousi kuolleista, kertoo Markus Raamatussa seuraavaa:

Mark. 16:9 Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä.

Johannes täydentää kertomusta:

Joh. 20:15 Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.”

16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” — se on hepreaa ja merkitsee: opettajani.

Tämä nainen on jälleen suurena esimerkkinä kaikille, jotka ovat kahleissa, joita muut hallitsevat, jotka elävät päihteille riippuvaisina, ovat seksiorjia tai työorjia. Heidän ihmisyytensä on viety, he eivät koe enää omistavansa omaa kehoaan. Heidät Jeesus voi vapauttaa ja Hän osoittaa vielä erityistä huomiota ja arvostusta. Kun Jeesus nousi kuolleista, Hänellä oli ensimmäisenä mielessä tämä nainen, jonka itsetunto oli ollut täysin mennyttä. Jeesus halusi osoittaa erityistä kunnioitusta ja huomiota juuri tälle naiselle ja ilmeistyi hänelle aivan ensimmäisenä ennen opetuslapsia. Näin mekin tiedämme olevamme Jeesukselle erityisen arvokkaita, vaikka ihmisten mielestä ja omastakin mielestämme olisimme täysin arvottomia. Tässä on arvokas esimerkki meillekin.

Seuraavassa esimerkissä on vieras sairaiden parantaja, josta Luukas kertoo:

Luuk. 9:49 Johannes sanoi silloin: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme.”

50 Mutta Jeesus vastasi: ”Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.”

Tässä oli taas henkilö, joka ei täyttänyt muitten Jeesuksen seuraajien vaatimuksia. Hän oli liian omalaatuinen, liian itsenäinen ja opetuslasten valvonnasta riippumaton. Hän oli kuitenkin samalla tavalla Jumalan käytössä, kuin opetuslapsetkin. Jos sinä olet erilainen, jos olet tullut uskoon eri tavalla ja koet uskosi eri tavalla, kuin muut, olet kuitenkin käyttökelpoinen Jumalalle. Sinulle Jumala on uskonut tehtävän, jota muut eivät välttämättä ymmärrä eivätkä käsitä. Se ei Jumalaa haittaa, ole uskollinen ja ole herkällä omallatunnolla Raamatun ja Jumalan edessä.

Seuraavana on mies, joka juuri vapautui demonien vallasta:

Luuk. 8:38 Mies, josta pahat henget olivat lähteneet, pyysi, että saisi jäädä hänen seuraansa, mutta Jeesus lähetti hänet luotaan sanoen:

39 ”Palaa kotiisi ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Jumala on sinulle tehnyt.” Mies lähti, kulki ympäri kaupunkia ja julisti, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.

Tämä mies ei ehtinyt kuunnella paljoakaan Jeesuksen opetusta; oli aivan kokematon ja oppimaton. Siitä huolimatta Jeesus lähetti hänet julistamaan evankeliumia suurella menestyksellä. Jos sinä olet juuri uskoontullut tai koet, ettet tiedä hengellisistä asioista paljoakaan, olet silti kelvollinen. Vaikka et ole käynyt raamattukoulua etkä ole ehtinyt kuunnella Raamatun opetusta, saat kuitenkin olla arvokkaassa tehtävässä todistamalla elämälläsi evankeliumin voimaa ja Jeesuksen armoa.

Apostolit lähtivät julistamaan evankeliumia jopa riidan päätteeksi, kuten Paavali ja Barnabas:

Apt. 15: 37 Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi,

38 mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.

39 Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen.

40 Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen.

Tuskimpa apostolit vihoissaan lähtivät matkaan, mutta erimielisinä kyllä. Kuitenkin Raamattu kertoo, miten Jumala runsaasti siunasi Paavalia. Myöhemmin Markus oli Paavalille jopa tärkeä työpari. Joskus meilläkin on tilanteita, jossa tunteet ovat pinnalla erimielisyyksien tai kotona lasten ongelmien vuoksi. Sekään ei estä olemasta käyttökelpoinen ja siunattu.

Jopa Jeesus oli inhimillinen ja joutui opettelemaan kuuliaisuutta:

Hepr. 5:8 Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Jos synnitön Jeesus joutui opettelemaan elämää, meiltäkin on turha odottaa mitään täydellistä suoritusta.

Jos katsoo tarkemmin meidän aikamme suuria julistajia, niin joukossa on avioeron käyneitä, sopimattomasti käyttäytyviä, liian ankaria ja monella tapaa vajavaisia. Islamilaisuudessa opetetaan, että profeetat ovat täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä, mutta totuus on, että suuretkin Jumalan miehet ovat kaikki jossain asiassa vajaita. Kuitenkin me tavikset kipuilemme, ettemme ole tarpeeksi hyviä, kelpaavia ja osaavia Jumalan käyttöön. Odotamme olevamme parempia, kuin apostolit tai tämän päivän julistajat.

Totuus on, että juuri tällaisena meistä jokainen on käyttökelpoinen:

2. Kor. 12:10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Oma heikkoutemme ei rajoita Jumalan voimaa. On hienoa kokea seurakunnassa, miten monilla on annettavaa. On henkilökohtainen todistus, miten heikkona on selvinnyt, miten arkipäivän asioissa on kokenut Jumalan johdatusta tai muunlaisia kokemuksia. Tällaiset ihmisläheiset kertomukset voivat koskettaa ja viedä lähemmäksi Jumalaa paljon enemmän, kuin saarnat. Tällaista seurakuntiin tarvitaan ja sitä myös löytyy. On tärkeää olla seurakunnassa antajana ja saajana.

Hepr. 10:25 Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Seurakuntayhteydessä saamme kokea rohkaisua, hyväksyntää, lohdutusta ja kannustusta, kun mahdollisimman monet ymmärtävät olevansa käyttökelpoisia Jumalalle. Tätä painotetaan vielä Korinttolaiskirjeessä:

1. Kor. 14:26 Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.

Kun jokaisella on jotakin annettavaa, se ei todellakaan tarkoita, että jokainen on lahjakas, kykenevä ja rohkea. Kaikki se hengellinen, mitä voimme antaa, pohjautuu kuitenkin Jumalan armoon, Pyhän Hengen vaikutukseen ja armolahjoihin.

Room. 12:6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja.

Armoa tarvitaan, kun muuten olisimme kelpaamattomia. Armolahjoja annetaan nimenomaan armon mukaan. Katso ympärillesi, kun seuraavan kerran kokoonnutte. Miten Jumala haluaisi rohkaista, kehoittaa, kannustaa tai lohduttaa jotakin läsnäolijaa? Tiedä, että Jumala nimenomaan haluaisi tehdä näin, mutta sitä Hän ei itse tee, se on sinun tehtäväsi. Opettele käyttämään armolahjaasi pienin askelin ja tilaisuuden tullen rohkaise, kehoita, kannusta tai lohduta lähimmäistäsi. Se on annettu sinut tehtäväksesi. Olet Jumalallle käyttökelpoinen ja tarpeellinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s