Pettymyksestä siunauksiin

Aluksi tämä tekstin aiheena oli: ’Miten selvitä pettymyksistä’, mutta sitten huomasin Raamatusta, että pettymyksien jälkeen seuraa usein siunauksia. Pettymys on usein avain voittoihin. Se murtaa itsessämme olevia esteitä, jolloin Jumala pääsee ohjaamaan kohti siunauksia.

Ongelmatilanteissa koetaan usein, että Jumala on pettänyt luottamuksemme. Odotamme Jumalalta ja elämältämme jotain, joka sitten romahtaa. Daavid kuvasi pettymystään näin:

Ps. 43:2 Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?

Pettymys johtaa myös usein kriisiin uskossa. Jumalaa ei koetakaan rakastavaksi Taivaan Isäksi. Pettymys ihmisiin voi johtaa eroon seurakunnasta, jolloin hengelliset asiat jäävät helposti toisarvoisiksi. Itseensä pettyminen lienee nöyryyttävintä, mutta myös puhdistaa omista luuloista luottamaan enemmän Jumalaan. Pietarin kokemus lienee tuttu. Aikaisemmin hän vakuutti uskollisuuttaan ja nyt joutuikin seuraamaan Jeesuksen tuomitsemista ja pelkäsi myös omasta puolestaan:

Mark. 14:69-72: Tyttö näki hänet uudelleen ja sanoi siellä oleville: ”Tämä mies on samaa joukkoa.” Taas Pietari kielsi. Mutta hetken kuluttua muutkin siellä olevat sanoivat hänelle: ”Sinä olet varmasti samaa joukkoa, olethan sinäkin galilealainen.” Pietari alkoi sadatella ja vannoi: ”Minä en tunne sitä miestä, josta te puhutte.” Samassa kukko lauloi, toisen kerran. Pietari muisti, mitä Jeesus oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän puhkesi itkuun.

Pietarin kerskuminen uskollisuudellaan vaihtui pettymyksen itkuun. Tuo pettymyksen jälkeen ei ollut enää niin tärkeää, mitä itse oli, vaan mitä Jeesus merkitsi. Jeesus tenttasi myöhemmin Pietaria ja valtuutti hänet seurakunnan opettajaksi, ruokkimaan uskovia:

Joh. 21:7,15: Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. ….. Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”

Pietarin turvaaminen Jeesuksen hyväksyntään kuvaa hyvin tuo uintimatka rantaan. Se oli noin 100 m. Hän ei enää esitellyt uskollisuuttaan eikä muitakaan hyveitä. Ainoa, mitä hänellä oli mielessä oli Jeesuksen kohtaaminen ja uusi alku uskossaan. Kun seuraa Pietarin elämää seurakunnan syntyessä, huomaa, että pettymys ei lannistanut, vaan puhdisti ja johti suuriin siunauksiin. Toinen esimerkki Raamatussa oli kunigas Hiskia. Hänellä oli varmaan erilaisia suunnitelmia valtakunnan ja oman tulevaisuuden varalle, mutta sairaus pysäytti:

Jes. 38:1-5: Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'” Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti. Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana: ”Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta.

Pettymyksen jälkeen Hiskia sai lisäaikaa runsaasti ja sai mahdollisuuden toteuttaa enemmän Jumalan tahtoa, kuin omia suunnitelmiaan. Tunnetuin pettymystarina on Job. Hän pettyi täysin Jumalaan, mutta luotti siitä huolimatta, että kaikki on Jumalan kädessä:

Job 9:14-16: Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan? Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee. Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan.

Job vetosi jatkuvasti, miten hän oli elänyt hurskaasti ja oikeudenmukaisesti. Jumalan sallimus oli hänen mielestään epäoikeudenmukainen. Kun hän kohtasi Jumalan, hän ei enää vedonnut omaan hurskauteensa, vaan turvautui Jumalan läheisyyteen ja anteeksiantoon. Seurauksena siitä Jumala siunasi Jobia yhä enemmän:

Job 42:5,10: Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. … Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.

Meillä on usein omia tulkintoja ja odotuksia siitä, miten Jumala meitä kohtaa ja kohtelee. Itse muistan Niilo Ylivainion kokouksissa olleeni rukoiltavana. Muut kokivat voimakkaasti Pyhän Hengen voimaa ja toiset kaatuivat siinä voimassa. Itse en kokenut yhtään mitään. Tavallaan se oli pettymys, mutta opin, että minun ei tarvitse yrittää kopioida muitten kokemuksia, vaan elää sitä omalaatuista elämää Taivaan Isän johdossa, johon hän on minut suunnitellut.

Ps. 139:16: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Sinulla ja minulla on ainutlaatuinen, erilainen elämä. Se sisältää pettymyksiä ja voittoja, tappioita ja siunauksia. Voit elää omaa elämääsi, riippumatta, miten muut elämänsä kokevat. Pettymykset johtavat siunauksiin, kun turvaat Herraa. Saat kokea, miten siirryt ihmisten lupauksista Jumalan lupauksiin, itsekkäistä vaatimuksista nöyryyteen, ihmisiin luottamisesta Herran luottamukseen, sairauden kautta siunauksiin ja omasta heikkoudesta armoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s