Suuri salaisuus

Raamatussa kerrotaan paljon eri salaisuuksista. Johdantona siihen siirrytään hetkeksi lapsen kyselyikään. Tietyssä vaiheessa lapsi kyselee itsestäänselviä asioita, jota ovatkin aikuisille oikeastaan epäselviä. Esimerkiksi: ”miksi aurinko lämmittää?”, ”miksi vesi on märkää?” tai ”miksi kukat kasvaa?”. Toisinaan kysymyksiä miettiessä voi löytyä jotain uutta, jota ei ole ennen huomannut.

Lapsi voi kysellä myös hengellisiä itsestäänselvyyksiä: ”Miksi Jeesus kuoli ristillä?”, ”miksi pitäisi päästä taivaaseen?” tai jopa ”miksi me ollaan olemassa?”. Joihinkin vastaus löytyy, mutta ei asiat ole välttämättä itsestäänselviä.

Raamattu puhuu eräästä itsestäänselvästä ja epäselvästä salaisuudesta: Jeesuksen ja ihmisen välinen suhde, kuten Paavali sen ilmaisee:

Ef. 5:32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Miksi Jumala oikeastaan loi ihmisen ja miten Hän suhtautuu meihin? Mikä on tämän salaisuuden todellinen sisältö?

Sananlaskuissa kerrotaan symbolisesti, miten viisaus kertoo itsestään. Sen voi helposti ymmärtää Jeesuksen omiksi sanoikseen. Siellä kerrotaan luomistapahtumasta seuraavasti:

Sananl. 8:27-31: Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

Tuo 30 jae on vähän oudosti käännetty. Alkuperäisen tekstin mukaan tuossa leikkimisessä oli kyse ihan muusta: ”silloin olin hänen vieressään työn päällikkönä ja ohjaajana, ja olin hänen ilonsa joka päivä, iloitsemassa aina hänen edessään”.

Kyse on siis Jeesuksesta, jonka kautta kaikki on luotu:

Kol. 1:16: Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.

Tuo Sanalaskujen kohta näyttää selvästi, että luomistyön varsinainen ilonaihe oli ja on ihminen. Jumala katseli ikuisuudesta meidän aikaamme alusta loppuun ja iloitsi siitä, että nyt olemme uskossa ja pääsemme perille Hänen luokseen. Kaikki muu luomistyö galakseineen ja mustine aukkoineen oli jonkinlaista rutiinia, jossa tehtiin kulissit ja kehykset varsinaiselle sisällölle ja ilonaiheelle: ihmiselle. Myös näkymätön maailma enkeleineen on tietynlaista kulissia tai kehystä varsinaisen luomisen sisällölle.

Tästä erityisestä suhteesta Jeesuksen ja ihmisen välillä on ollut jonkinlaisia lupauksia Vanhan Testamientin aikana, mutta nyt Uuden Testamentin aikaan kerrotaan nyt kaikille tämä salaisuus selkeästi: ”Jeesus rakastaa sinua ja tahtoo sinut luokseen taivaaseen”. Olet ainoa todellinen ilonaihe Herralle koko luomakunnassa. Tämä innosti Paavalia:

Ef. 3:8-10: Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan. Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan.

Koko maailmankaikkeus siis näkee ja tietää tämän salaisuuden meissä ihmisissä. Sinä ja minä olemme todella ainutlaatuisia Jumalan silmissä. Tähän käsittämättömän suureen salaisuuteen Uusi Testamentti viittaa noin 16 kertaa, joten se on nyt hyvin tunnettu. Pietari kertoo uuden puolen tästä salaisuudesta:

1. Piet. 1:12 Heille (profeetoille) ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.

Ihmisen asema Jeesuksen kanssa on niin erityinen, että enkelitkin iloitsevat ja ihailevat sitä. Jeesus itse sanoi tuon salaisuuden esimerkiksi näin:

Joh. 17:24 Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista

Mutta miksi me ihmiset olemme sellaisia, että elämämme vaikuttaa väliin ihan vastakohdalta tuohon suureen salaisuuteen verrattuna. Miksi ihminen valitsee niin usein väärin? Yksi syy siihen on, että tämä salaisuus on rakkautta molempiin suuntiin. Rakkaus on vapaaehtoinen valita, sitä ei voi pakottaa. Jotta voisi rakastaa, pitää olla vaihtoehtoja, joista valita. Siksi ihmisellä on täysi vapaus valita oikein tai väärin. Jumala valitsi, että rakastaisi ihmistä, siksi mekin valinnanvapauden vuoksi olemme Jumalan kaltaisia:

1. Moos. 5:1 … Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen.

Elämämme on siis täynnä valintoja. Monesti valitsemme väärin, toisinaan Jumala auttaa valitsemaan myös oikein. Paavali kuvaa tuota valinnan sekamelskaa:

1. Kor. 10:23 ”Kaikki on luvallista” — mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on luvallista” — mutta kaikki ei ole rakentavaa.

Vapauden ikävä seuraus on, että teemme vääriä valintoja. Joka päivä teemme syntiä joko tietoisesti, vahingossa tai tietämättämme, joten seuraus on tämä:

Room. 3:23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

Miten tämä suuri salaisuus voi sitten toteutua meidän syntisten ihmisten elämässä? Jeesuksen rakkaus huipentui siinä, että Hän halusi uhrata itsensä, että voisi toteuttaa tuon salaisuuden:

Joh. 3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tuon uhrautumisen todellisuus on hyvin kerrottu Raamatussa Jesajan 53 luvussa. Sitä lukiessa tilanne tulee selkeämmäksi, kun ajattelee, miten koko lumistyössä ihminen oli ainoa todellinen ilonaihe, joka Jeesuksella oli mielessä kärsiessään meidän syntiemme vuoksi.

Onko tämä elämä kuitenkin jatkuvaa taistelua hyvän ja pahan välillä? Kuitenkin teen joka päivä syntiä. Pääsenkö varmasti perille? Tähän on vastauksena, että Jeesus nousi kuolleista, elää ja kulkee kanssamme. Hän on maksanut kuolemallaan meidän syyllisyytemme. Hänen läheisyytensä ja rakkautensa antaa voimaa elää:

Fil. 3:10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa

Jopa elämän kärsimysten keskellä voimme turvata Häneen ja tietää olevamme hyväksyttyjä ja kelvollisia siihen suureen salaisuuteen.

Apt. 1:8 Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka

Pyhä Henki, Jumalan kolmas persoona, on annettu meille voimaksi ja oppaaksi. Tuo Raamatun kohta kehoittaa olemaan tämän suuren salaisuuden todistajina. Nimenomaan olla, ei touhuta, yrittää eikä stressata, vaan elää todeksi tätä salaisuutta. Ei riipu meidän omista onnistumisista, taidoista tai voimista, kun pyydämme Pyhän Hengen voimaa ja kastetta voimaksemme ja rohkeudeksemme.

Raamattu kertoo oikeastaan vain osan tästä salaisuudesta. Kun aika loppuu ja iankaikkisuus alkaa, vasta silloin varsinainen salaisuus toteutuu. Se on meiltä vielä salattu eli se on todellakin salaisuus, kuten Ilmestyskirjassa annetaan ymmärtää. Siellä nuo ’seitsemän ukkosta’ ilmoittaa tuon salaisuuden, jota ei vielä kirjoiteta meille muistiin. Sen jälkeen enkeli ilmoittaa, että salattu suunnitelma viedään päätökseen:

Ilm. 10:4-7: Kun nämä seitsemän ukkosta olivat jylisten puhuneet, minä rupesin kirjoittamaan, mutta silloin kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: ”Sulje sinetillä se, mitä seitsemän ukkosta puhuivat, älä kirjoita sitä muistiin.” Enkeli, jonka näin seisovan meren ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi: ”Aika on lopussa. (’aikaa ei enää ole’, toinen käännös) Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut.”

Jollain tavalla Raamattu kuitenkin ilmoittaa tuon salaisuuden toteutumisesta:

Ilm. 19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina,

Taivaalliset hään ovat jonkinlainen kuva tulevasta, jonka vielä voimme jotenkin ymmärtää. Todellinen suuri salaisuus on niin suuri, ettei meillä ole mitään edellytyksiä näillä aivoilla ymmärtää sitä, siksi sitä ei kirjattu Raamattuun.

Tulee olemaan aikamoinen iloinen yllätys, mitä saamme kokea, kun suuri salattu salaisuus toteutuu.