Jeesuksen toinen kiusaus eli mistä odotat kiitosta ja kannustusta?

Jeesus tahtoi toteuttaa Jumalan tahtoa. Siksi Jeesuksen kiusaukset ovat sellaisia, jotka koskettavat meitä uskovia, kun tahdomme toteuttaa Jumalan tahtoa. Ne ovat samantyylisiä, mitä me koemme arkipäivän elämässämme. Nämä kiusaukset eivät houkuta suoraan synnin tekoihin, vaan enemmänkin epäilemään Jumalan lupauksia. Jeesuksen toinen kiusaus kuvaa, minkä kannustuksen tai kiitoksen varassa toimit ja kilvoittelet.

Tämä on siis yksi tulkinta Jeesuksen kiusauksista. Samoissa Raamatun kohdissa voi olla monta eri tulkintaa. Koko Raamattu, ja varsinkin Vanha Testamentti on monikerroksinen: Se puhuu sen aikaisille ihmisille tai esikuvallisesti tämän päivän seurakunnalle tai jopa niin, että sen sana koskettaa juuri sinua juuri tämän hetken kysymyksissäsi. Luetaan Jeesuksen toisesta kiusauksesta:

Matt. 4:1,5-7: Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'”

Jälleen tuo paholaisen kiusaus alkaa ”jos”-sanalla. Paholainen yritti, että Jeesus epäilisi kutsumuksensa toimivuutta ja jotenkin varmistaisi omin keinoin, että Hän on myös ihmisten mielestä se valittu messias. Temppelinmuurin harjalta heittäytyminen vahingoittumattomana olisi osoittanut juutalaisille, että Hän olisi yliluonnollinen, jumalainen. Hän olisi heti saanut tunnustusta ja kannatusta. Kaikki olisivat kuunnelleet tosissaan, mitä Hänellä oli sanottavana. Ehkä paholainen sanoi: ”Jos kerran olet messias, miten luulet ihmisten uskovan sitä sinusta? Tuskin kukaan välittää tavallisen puusepän sanomisista. Jos kuvittelet, että Jumalan kutsu tehtävään riittää, niin et välttämättä saa ihmisiltä tunnustusta. He odottavat messiasta, näytä, että olet se! Eikö olisi paljon yksinkertaisempi alusta asti olla arvostettu ja vastaat ihmisten odotuksia. Sinähän olet messias juutalaisia varten; heidän hyväksynnän sinä tarvitset!”

Miten Jeesus koki tuon kiusauksen? Tarvitsiko Hän ihmisten tunnustusta ja kannatusta toiminnalleen, että se olisi mielekästä? Jeesus vastasi: ”älä kiusaa Jumalaa”. Hän ei halunnut aliarvioida Jumalan kutsua. Isältä saatu hyväksyntä riittää. Häneltä saa kiitoksen ja motiivin toteuttaa elämäntehtäväänsä.

Mistä siis meidän pitäisi odottaa kannustusta ja kiitosta, että kokisimme olevamme oikealla tiellä ja olisi intoa ja motiivia mennä eteenpäin? Korinttolaiskirjeessa selvennetään tätä ajatusta:

1.Kor 4:5: Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.

Jumalalta saatu kiitos kantaa kaikissa tilanteissa ja on aina varma ja pettämätön. Mitä tahansa teemmekin, tärkeintä on kokea, että teemme sen Jumalalle eikä ihmisten odotusten ja vaatimusten pakottamana:

Kol. 3:23: Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. (.. niin kuin tehdään Herralle …)

Tätä Kolossalaiskirjeen kohtaa käytetään toisinaan väärin saaden sinut touhuamaan jotain toisarvoista muitten odotusten mukaan, kuvitellen kuitenkin, että teet sen Herralle. Toinen käännös selventää: ’niin kuin tehdään Herralle’. Jumala antaa kiitosta, kun teet kaiken todella Hänen vuokseen. Se antaa motiivia ja voimaa. Vain ihmisten vuoksi toimiminen turhauttaa, eikä anna sitä palvelemisen iloa.

Tärkein kysymys tässä on, miten sitä kiitosta ja kannustusta sitten saa Jumalalta? Pitäisi olla elävä yhteys, jotta kuulisi ja kokisi jotain Jumalalta.

Joh. 17:21: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Koetko sinä Taivaan Isän hyväksyntää? Onko sinulla elävä rukousyhteys? Voitko mennä Herran eteen avoimesti kaikkine virheinesi ja tuntea Hänen hyväksyntää? Saatko voimaa, motiivia ja rohkeutta rukouksessa, mietiskelyssä tai Raamatun sanan koskettamana? Ellei yhteyttä ole, sitä on syytä hakea, pyytää, rukoilla, kaivata. Jos Jumala tuntuu etäiseltä, toivon, että sinulla herää ikävä kohdata rakastava Taivaallinen Isäsi, jonka lapsi olet. Jos epäröit, välittääkö Jumala sinusta, niin armoon turvaten olet hyväksytty ja kelvollinen. Jumalalla on ikävä kohdata sinua.

2. Kor. 6:1: Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Armon varassa kehtaa aina palata ristin juurelle ja tietää olevansa hyväksytty. Sitä varten armo on! Tarvitsemme kuitenkin rohkaisua ja kannustusta myös toinen toisiltamme. Se on ihan Raamatun käsky:

1. Tess. 5:11: Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.

Hepr. 3:13 Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä,

Toiset meistä tarvisevat enemmän tukea, toiset tuntuvat pärjäävän myös yksikseen. Jeesuskin tarvitsi opetuslapset ympärilleen ja pyysikin heitä pysymään hänen lähellään vaikeimpina hetkinä.

Kuitenkin paholaisella on sama juoni meidän varallemme, kuin Jeesuksen kiusauksissakin: Ellet saa muilta kannustusta, ei ole motiivia kilvoitella eikä toimia. Jos et saa kiitosta keneltäkään siitä, mitä teet seurakunnassa, niin into tekemiseen loppuu hyvin pian. Haet varmistusta muilta, toimitko oikein ja jopa, oletko uskossa. Tämä saa epäilemään Jumalan hyväksyntää ja aiheuttaa epävarmuutta. On syytä ymmärtää, että ihmisten kannustus ei ole täydellistä. Joskus hyvinkin vajavaista. Ihmisten kiitos on usein ansaittava, eli kun onnistut ja olet aktiivinen. Sellaisen kiitoksen hakeminen on stressaavaa ja ahdistavaa. Kun saat kiitoksen Jumalalta, Hän tuntee sydämen, eikä siksi vaadi. Voit olla vapaa. Et tarvitse osoittautua kiitoksen arvoiseksi. On pohja toimia, vaikka epäonnistuu, on väsynyt tai ei arvosteta; Jumalan arvostus riittää. Jos kelpaan Jumalalle, niin se riittää. Kumpa osaisimme kannustaa toisiammekin tällä tavalla.

Nuoruudessani muistan tupakokouksen, jossa saarnaaja kehui yleisöä, että ovat niin vakaita uskovia. Sitten hän huomasi että minä ja muutama nuorempi olemme myös paikalla, ja korjasi sanojaan: ”… varsinkin tämä vanhempi väki”. Siitä opin, että en tarvitse ihmisten vakuutteluja, että olen uskossa ja oikealla tiellä. Oma usko Jeesukseen ja Hänen opastuksensa on tärkein perusta.

Raamatussa on monia esimerkkejä, jossa ihmisten tuki ei auta, vaan ainoastaan Jumalalta saatu kutsumus ja hyväksyntä. Mooses sai haukut, kun vapautti Israelin kansan orjuudesta:

2. Moos. 14:11: … ja sanoivat Moosekselle: ”Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä?

Nehemian Jumala kutsui rakentamaan Jerusalemia uudelleen. Aluksi se oli vain hänen henkilökohtainen kutsumus, jonka varassa hän matkusti miehittäjävaltion kuninkaan palveluksesta Jerusalemiin. Ei hän odottanut muitten kannustusta eikä yrittänyt aluksi innostaa muita mukaan. Vasta, kun hän oli varma, että työ voi onnistua, hän sai muut mukaansa ja uudelleenrakennus alkoi. Tästä voi lukea Nehemia 1:2 – 2:12.

Paavali toimi vain sen näyn ja kutsumuksen varassa, minkä oli saanut Jumalalta. Vastustuksista ja vankeudesta huolimatta hän palveli Herraa tarvittaessa vaikka yksin.

Ap. t. 26:19: Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä.

Jumalalta saatu kutsumus, kannustus ja kiitos on niin vahva, että se kantaa kaikkien vaikeuksien läpi, kuten Pietari kirjoitti:

2. Piet. 1:10: Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea,

Pyydän sinua nyt varmistamaan, että uskosi ja toimintasi perustus on Jeesuksessa, ei ihmisissä, eikä seurakunnassa. Sillä pohjalla voit saada myös muitten kannustusta ja jopa oikeanlaista kiitosta, josta saat lisää motiivia. Kun ymmärrät olevas merkittävä osa sitä suurta sunnitemaa ja kokonaisuutta, jota Jeesus Kristus Pyhän Hengen kautta toteuttaa maan päällä, niin tiedät oikean arvosi. Siitä ei tee mieli antaa periksi.

1. Kor. 12:12: Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.

Se, mihin Jumala ohjaa sinut, ei ole aina seurakunnassa toimimista. Se voi olla ystävyysevankeliointia, musiikilla julistamista, seurakunnan kasvamista ja lujittumista uskossa, muitten rohkaisua, sairaitten ja yksinäisten palvelemista tai seurakuntakodin ilmapiirin ja viihtyvyyden luomista tai jotain ihan muuta. Omin voimin ja kyvyin toimimalla saa enintää ihmisiltä kiitosta, mutta Jumala on varannut jotain muuta, kun odotat Hänen kannustustaan. Armolahjat on annettu uskoville, että he voisivat tehdä jotain todella merkittävää, näkyvää tai näkymätöntä, joka kantaa ikuisuuteen.

1. Kor. 12:7: Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.

Kun menet uskossa eteenpäin sen varassa, minkä tiedät Jumalan tahdon mukaiseksi, saat Pyhän Hengen voimaa ja rohkaisua, eikä tarvitse olla aina muitten kiitosten varassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s