Jumalan mahdollisuudet ja meidän onnistumiset

Elämässämme on aikoja, jolloin Jumala näyttä valoa ja tietä eteenpän, uutta näyttä syntyvän ja rukousvastauksetkin lähtevät toteutumaan. Toisinaan on taas hiljaisempaa ja Jumala antaa meidän kulkea kuin sokkoina. Me ihmisinä koemme toisinaan Pyhän Hengen vaikutusta, iloitsemme onnistumisista ja tuntuu, että nyt on kaikki mahdollista. Toisinaan taas on kuivempaa aikaa; jopa ahdistavaa. On epäonnistumisia ja elämä näyttää kulkevan umpikujaan. Silloin tuntuu, että mitään uutta ei ole odotettavissa ylhäältä. Tunteeko meidän henkemme silloin oikein vai onko ne vain sielun harhakuvitelmia.Työelämässä olemme tottuneet siihen, että onnistuneen työn jälkeen voi palkankin nostaa hyvällä omallatunnolla. Jos taas olemme aiheuttaneet enemmänkin vahinkoa työpaikalla, ei palkkakaan tunnu oikein ansaitulta. Jos olisimme oikein kunniallisia ja nöyriä, niin voisi vaikka kieltäytyä palkasta epäonnistumisen jälkeen. Rahapalkan on helpompi hyväksyä, mutta kun odotamme Jumalalta johdatusta ja siunausta, niin pahan mokaamisen jälkeen, kun olemme masentuneita, niin meidän ’nöyryytemme’ ja kunniallisuutemme vuoksi emme odota emmekä hyväksykään mitää siunausta Jumalalta. Olemme omasta mielestämme niin jaloja ja oikeamielisiä, että emme voi vastaanottaa mitään ansaitsematonta hyvää. Se tuntuukin niin nöyrältä.
Onko asia näin ? Katsotaan esimerkkiä Raamatusta. Jumala oli luvannut Aabrahamille jälkeläisiä, kuin tähtiä taivaalla ja oman maan Eufratin ja Egyptin väliltä. ”Abram uskoi Herran lupaukseen ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi”. (1.Moos 15:6) Kuitenkin saman luvun 8 jae kertoo, että Abram (eli myöhemmin Aabraham) kaipasi Herran vahvistavan lupauksensa. Kun Abram sitten Herran käskystä valmisti uhrin, mitään ei tapahtunutkaan. Ainoastaan petolinnut yrittivät ryöstää uhrilihat ja päivä kului iltaan ilman minkäänlaista ’elonmerkkiä’ Jumalalta. Kun ilta pimeni ja aurinko laski niin 12. jae kertoo, että Abramin valtasi synkkä kauhu. Abram ajatteli, että jokin oli mennyt nyt sekä Jumalan lupauksissa että uhrissa pieleen. Hän oli epäonnistunut tai käsittänyt kaiken väärin. Hän oli täysin luottanut Jumalaan ja nyt pohja tuntui katoavan ja kauhu valtasi hänet. Tässä tilanteessa ei varmaan odota saavansa tai ansaitsevansa mitään Jumalalta, vaikka sitä juuri silloin kaipasikin. Juuri tällaisessa hetkessä Jumala puhui Abramille, näytti tulevaisuutta yksityiskohtaisemmin ja uudisti lupauksensa. ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: -Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka- ” (15:18).
Juuri silloin, kun eniten kaipaamme, mutta emme usko emmekä odota mitään Jumalalta, Hän vastaa ihan riippumatta meidän mielialastamme ja ennakkoasenteistamme. Meidän mittapuu Jumalan mahdollisuuksiin on usein päinvastainen, kuin Jumalan todellinen mitta. Kun kuvittelemme olevamme nöyriä ja kunniallisia, olemmekin vain ylpeitä omasta maineestamme. Ylpeytemme taas voi estää vastaanottamasta ja näkemästä Jumalan lupauksia.
Kun olet epäonnistunut, masentunut ja epätoivoinen, älä yritä olla ’nöyrä’ ja ’kunniallinen’ ja tunnustaa, ettet ansaitse mitään Jumalalta. Et ansaitse sitä muutenkaan, mutta Jumala armossaan ja rakkaudessaan haluaa juuri silloin kohdata sinua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s