Miksi uskovat käyttäytyvät oudosti?

Miksi hengellisissä kokouksissa ja muuallakin uskovat puhuvat kielillä, toiset kaatuilevat ja ovat ihan sekavia, toiset huutavat tolkuttomasti ja jotkut tärisevät, nauravat, itkevät tai käyttäytyvät muuten vain oudosti? Mistä oikein on kyse?Sekä apostolien aikana että myöhemmin, kun on ollut suurempia herätyksiä, on tällaisia ilmiöitä aina ollut. Samoin myös nyt, kun ympäri maailman on herätystä ja ihmisiä tulee uskoon enemmän, kuin koskaan ennen. Näillä ilmiöillä on siis tuhasien vuosien ”perinteet” ja ovat siksi luonnollinen osa kristillistä elävää seurakuntaelämää.
Kielillä puhuva rakentaa itseään, niin Raamattu sanoo. Miksi sitten sellaista kieltä, jota ei itsekään ymmärrä? Ihmisen sisin elämä on niin monimutkainen rakennelma ja varsinkin suhde Jumalaan niin syvällinen ja moni-ilmeinen, että sitä ei voi millään ajatus- tai sanarakennelmilla kuvata. On mahdoton ajatella, että voitaisiin hoitaa suhdetta Jumalaan normaalin sanankääntein perustellen asiat tieteellisesti, muuten järkevästi tai psykologian oppirakennelmin. Ainoa keino esteettä rakentaa uskonelämäämme on puhua kieltä, joka menee yli ymmärryksemme sille tasolle, jolla hengellisyys todella toimii. Olisi suuri pettymys, jos Jumala olisi niin pieni, että ihminen voisi ymmärtää kaiken Hänestä. Onneksi niin ei ole.
Muut ilmiöt ovat pääasiassa kait jonkinlaisia Jumalan puhdistustapoja sielunelämällemme. Nimittäin, jos siivoamme talomme, voimme puhdistaa eteisen ja olohuoneen, ja kaikki näyttää siistiltä. Mutta jos siivoamme kaikki piilokomerot ja kunnostamme talon rakennevikoja, seurauksena on hirveä sotku ja kaaos koko talossa. Samoin Jumala ei halua pintapuolista käyttäytymis-siivousta vaan syvempää puhdistusta, jossa sielunelämän kätköön peitetyt, joskus epätoivoisen tuskaiset asiat käsitellään ja hoidetaan kuntoon. Kun salatut, elämää ahdistavat asiat tulevat omaan tieto- ja kokemustajuntaan, niin ei se käyttäytyminen välttämättä niin siistiä ole. On tolkutonta huutamista ja itkemistä. Naurukin on tietynlaista sielun hoitoa, jos koko elämä on ollut pingottunutta harrasta hurskastelua. Kaikkia näitä ilmiöitä ei tietenkään voi tajuta, mutta seuraukset on yleensä mahtavia: uskovat uudistuvat, vapautuvat ahdistuksista, muuttuvat herkiksi ja avoimiksi ja muutenkin ihan aidoiksi ihmisiksi, joiksi heidät on luotu.
Seurauksena tällaisista ilmiöistä on hengellisen ilmapiirin vapautuminen, Pyhän Hengen uusi kohtaaminen ja kaikenlaiset ihmeet, joita Raamattu on luvannut: sairaat paranee, kuolleet herää, ihmisiä tulee uskoon suurin joukoin. Tällaisillakin asioitta on jo tuhansien vuosien perinteet, ja aina niitä oudoksutaan ja pelätään samalla tavalla varsinkin muodollisten uskonnollisten ihmisten taholta. No tällaisia ovat outojen ilmiöiden perinteet ja toivottavasti ne jatkuvat.