Sanoma seurakunnille

Ilmestyskirjassa on sanoma tämän päivän seurakunnille. Se on hyvin ajankohtainen ja samat ongelmat ja mahdollisuudet ovat tänään monissa pienissä ja suurissa seurakunnissa. Olen ottanut tähän sanomat viidelle seurakunnalle ja järjestys on se, että ensimmäisinä ovat ne, joita uhkaavat vakavimmat seuraukset.

Efeso – Ilm. 2:1-7

Aluksi Jumala kehuu seurakuntaa. On ahkeruutta, ja kestävyyttä. Seurakunnan johto on tehokkaasti varjellut puhdasta evankeliumin oppia. Seurakunta on hyvin tehokas ja hyvin organisoitu. Seurakuntalaiset tosin näyttävät jääneen passiivisiksi. Rakkaus Jeesukseen oli menetetty. Sen sijaan uskon keskiössä oli itse seurakunta, sen toiminta ja oikea oppi. Tehokkuus oli tärkeämpi, kuin itse Jeesus; seurakunna pää. Ehkäpä hengellinen elämä oli jotenkin ulkoistettu johtajille. Seurakuntalaisten oma hengellinen elämä oli surkastunut, kun oli luotettu, että kyllä johtajat hoitavat kaiken ja organisoivat toiminnan. Seurakuntalaiset olivat vain ikäänkuin työsuhteessa; tekivät vain velvollisuutensa ilman, että rakkaus olisi motiivina. Siellä ei toteutunut Paavalin periaate:

2. Kor. 5:14: sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. …

Seurakuntien ongelmana on tänäänkin hengellisen elämän ulkoistaminen pastoreille. Kun pieneen seurakuntaan palkataan uusi työntekijä, hänen oletetaan olevan opettaja, evankelista, isähahmo, henkilöstöpäällikkö, profeetta, talousjohtaja ja kaikkea muuta. Seurakunta unohtaa omat armoituksensa eikä hengellinen aktiivisuus ole sallittua muuten, kuin pastorin ja johtoryhmän toimesta. Isoissa seurakunnissa on niin monta palkattua työntekijää, että muut oppivat helposti passivisiksi. Jonkinlaisena herjana onkin ollut, että seurakunnan uuden työntekijän työvaiheet ovat: ensin 3 vuotta sisäänajoa ja sitten 3 vuotta ulosajoa, kun seurakunna paimen ei vastannutkaan odotuksia. Tällaisessa seurakunnassa on unohdettu Paavalin kehoitus:

Gal. 5:13: … vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.

Kehoituksena onkin: Vaalikaa todellista yhteyttä, jossa rakkaus Jeesukseen on se tärkein. Käyttäkää niitä kykyjä ja armoituksia, joita sydämessäsi koet tehtäväksesi. Älä odota, että muut toimisivat. Ellei aitoa rakkautta Jeesukseen ja toisiin löydy, uhkana on, että seurakunta poistetaan kokonaan Jumalan käytöstä. Siitä tulee vain jonkinlainen saattohoitoseurakunta, joka kutistuu ja vanhenee pitäen tiukkaan kiinni perinteistä loppuun saakka.

Laodikea – Ilm. 3:14-22

Laodikean seurakunta keskittyi siihen, että asiat olivat hyvässä kunnossa. Talous oli vakaa ja ilmapiiri oli hyvä. Mitään muutosta ei tarvittu eikä kaivattu, koska kaikki olivat tyytyväisiä. Seurakunta oli ikäänkuin hengellinen kerho, jossa viihdyttiin. He elivät omissa kuvitelmissaan, omassa seurakuntakuplassaan, josta ei nähty eikä kaivattu muualle. Oma kiva kerho oli tärkeämpi, kuin Jeesus, seurakunnan pää. Jeesuksen antama lähetyskäsky lähelle ja kauaksi oli unohtunut. Ei ollut mitään näkyä, ei mitään tavoitteita. Uhkana oli, että Jeesus, seurakunnan pää oksentaa sinut kokonaan ulos, pois käytöstään.

Monet seurakunnat näyttävät ulospäin tällaisilta omissa kuplissaan viihtyviltä kerhoilta. On todella korkea kynnys astua seurakuntaan, kun se vaikuttaa suljetulta kerholta, jonne muilla ei ole sisäänpääsyä. Siellä on mielenkiintoista toimintaa, hyvä kaveripiiri. Ei sinne kaivata mitään ylimääräistä häiriötä. Jos joku tulee uskoon, oletetaan, että hän ymmärtää heti kerhon säännöt ja sulautuu porukkaan vaivatta. Ongelmana on vain, että Jeesus on jäänyt oven ulkopuolelle. Pyhä Henki ei kosketa eikä murra sidottua ilmapiiriä, koska sille ei anneta tilaa. Tällaisessa seurakunnassa on unohtunut, että usko ei ole vain itseään varten, vaan Jumala kutsuu jokaista haastellisiin tehtäviin Hänen valtuuttamanaan ja voimassaan. Vaikeudet ja kriisitilanteet kuuluvat elämään. Niiden kautta kasvaa uskossa ja rohkeudessa:

Luuk. 10:9 parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’

Tyatira – Ilm. 2:18-29

Tässä seurakunnassa oli palvelumieltä, rakkautta ja kestävyyttä. Siellä oli kuitenkin sellainen ilmapiiri, että haettiin innostavia kokemuksia ja tunteita, jotka tulkittiin hengellisiksi. Ei juuri välitetty, mitä oli opetettu eikä miten Jeesus seurakunnan päänä saisi puhdistaa ja kasvattaa. Siellä innostuttiin väärän profeetan ilmoituksista, joka toi uudenlaista elämän sisältöä ilman hedelmää, ilman mitään hyviä seurauksia.

Joissakin seurakunnissa on näkynyt, että joku ’hengellinen’ ja ’profetaalinen’ innostava julistaja saa monet valtaansa. Häneen uskotaan ja häntä puolustetaan välittämättä, mitä hänen todellinen elämänsä on. Tärkeimpiä ovat profeetan suuret sanat ja menestyksen lupaukset. Monet arkipäivän asiat tai ongelmat tulkitaan hengeliseksi taisteluksi. Usko Jeesukseen ja luottamus Häneen korvataan jonkinlaisella hengellisellä taikuudella. Seurauksena on pettymyksiä suuriin lupauksiin. Monet pettyvät uskossaan, kun Jumalan sanaksi luultu profeetan sana ei toteudukaan. Tässä on hyvä palauttaa mieliin Paavalin sanat Tiitukselle:

Tit. 2:1 Sinun puheesi olkoon terveen opin mukaista.

Ellei tuo kehoitus toteudu, seurauksena on hengellistä kuolemaa ja pettymystä.

Smyrna – Ilm. 2:8-11

Smyrnan seurakunnassa oli vainoa, ahdinkoa ja köyhyyttä, jos katsoi ja mittasi inhimillisesti. Olisi ollut syytä masennukseen ja apatiaan. Kuitenkin Jumalan silmin, hengellisesti mitattuna seurakunta oli rikas ja uskollinen. Siellä ei mitattu menestystä omilla tunteilla tai olosuhteilla, vaan uskottiin Jumalan mahdollisuuksiin. Siellä toteutui Paavalin sana:

Ef. 3:8 Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

Monet vaatimattomat seurakunnat ovat viime aikoina nousseet siunausten välikappaleiksi, kun ovat luottaneet täysin Jumalan mahdollisuuksiin riippumatta monenlaisesta painostuksesta. Ei ole luotettu omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin, vaan Pyhän Hengen antamaan näkyyn ja siihen voimaan ja rohkeuteen, jonka Hän antaa. On luotettu Jumalan rajoittamattomiin rikkauksiin ja saatu kokea hyviä hedelmiä paineiden alla. Kun katsoo asioita Jumalan silmin, eikä omin silmin, on mahdollisuudet rajattomat. Voitonseppele odottaa perillä sellaisia.

Filadelfia – Ilm. 3:7-13

Tämä seurakunta oli heikko resursseiltaan ja voimiltaan. Kuitekin he katsoivat eteenpäin ja Jumalan antama näky, haasteet ja avoin ovi mahdollisuuksiin valtasi heidät. He olivat uskollisia apostolien opetukselle ja toteuttivat uskoa käytännössä. He eivät katsoneet omiin mahdollisuuksiinsa, vaan avoimeen ovaan, joka oli heiltä varten. Myös arvostelijat joutuivat tunnustamaan, että seurakunta oli Jumalan siunausten välikappaleena. Siellä toteutui Jeesuksen sana:

Ap. t. 1:8 Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.

Tänäänkin Jumala uskoo heikkojen käsiin suuren voimansa. He ovat koko maan hengellisen elämän peruspylväitä, joiden varassa tulevaisuuden herätys tulee olemaan. Kun Jumala avaa suuria näkymiä ja mahdollisuuksia, Hän antaa myös voiman ja valtuudet mennä eteenpäin. Vaikka on kuinka heikko omasta mielestään, niin sen varassa ei Jumalan toiminta ole. Kun Pyhä Henki antaa näyn, Hän antaa myös voiman, kyvyn ja mahdollisuudet toteuttaa sitä. Kumpa oma seurakuntani olisi tällainen !