Uususkonnoilla on lähinnä kaksi perusoppia:
- Jumala on persoonaton, kaikkialla oleva, joka itseasiassa on koko luomakunta, jonka kanssa ei voi löytää henkilökohtaista kontaktia. Jumaluus on etäistä ja välinpitämätöntä. Kolmen persoonan Jumala on vaikea ymmärtää ja siksi monilla muillakin uskonnoilla juuri Jumalan persoonaa vääristellään ja selitellään.
- Ihmisen tavoitteena on löytää sama persoonaton olotila. Oma persoona ei ole ainutlaatuinen, vaan riippuvainen menneisyyden persoonista (sielunvaellus) ja mitä ”pyhemmäksi” ihminen pääsee, sitä persoonattomammaksi hän tulee, kunnes täydellisyydessä tavoittaa ”0-tason” eli nirvanan eli valaistuksen tms. Rakkaus ei ole henkilökohtaista, vaan sellaista yleistä suvaitsevaisuutta ja luonnon kunnioitusta. Et ole välttämättä itse vastuussa teoistasi, koska et ole oikeastaan persoona. Pahaa ja hyvää ei oikestaan ole.
Saatana kammoaa rakkautta ja pelkää Jumalan tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi uususkonnoissa pyritään mitätöimään juuri nämä asiat.
Jumala on luonut ihmisen persoonaksi, ja tämän persoonan henkilökohtaista rakkautta Hän ikävöi, niin kuin sinäkin ikävöit henkilökohtaista, ainutlaatuista ja ”salaista” suhdetta Jumalaan. Hänellä on jokaiselle omalleen ainutlaatuinen, omakohtainen suunnitelma iankaikkisuudessa.
Haluatko ottaa oman paikkasi suuressa Jumalan suunnitelmassa vai onko tavoitteenasi menettää persoonallisuutesi ja pitää suurimpanan päämääränäsi mitättömyyttä?
