Muurit kaatuvat

Luin hiljattain Sakariaan kirjaa Raamatusta. Sieltä löytyi mielenkiintoinen kohta, jossa asetettiin vastakkain ihmisen suunnitelma ja Jumalan suunnitelma:

Sak. 2:5-9 Tämän jälkeen näin miehen, jolla oli kädessään mittanuora. Kysyin häneltä: ”Mihin olet menossa?” Hän vastasi: ”Menen mittaamaan Jerusalemia nähdäkseni, kuinka leveä ja pitkä siitä tulee.” Juuri silloin astui esiin se enkeli, joka oli puhunut kanssani, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan ja sanoi hänelle: ”Juokse sanomaan tuolle nuorelle miehelle näin: — Jerusalemin ympärille ei enää rakenneta muureja, niin paljon asukkaita ja karjaa siellä on tulevina aikoina. Minä olen tulimuuri sen ympärillä — sanoo Herra — ja asun sen keskellä täydessä kirkkaudessani.”

Tuossa tilanteessa ihminen mittaa ja suunnittelee Jerusalemin rajoja, jotta voitaisiin rakentaa muuri sen ympärille. Rajat tuntuvat ihmisen mielestä järkeviltä ja realistisilta. Kuitenkin Jumalan suunnitelmat Jerusalemin rajoista olivat aivan erilaiset. Jumalan mahdollisuudet ja tulevaisuudennäkymät olivat ja ovat paljon suuremmat; niin suuret, ettei rajoja eikä muureja enää tarvita. Ihminen realistisuudessaa asettaa niin helposti rajoja sille, mikä on Jumalalle mahdollista ja muutenkin järkevää. Jumala ei rajoitu ihmisten tekemiin rajoihin.

Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys

Tuhlaajapojan tapaus Raamatussa kuvaa hyvin, miten ihminen rakentaa muureja omiin mahdollisuuksiinsa. Näin kerrotaan, kun poika oli tuhlannut kaiken perintönsä ja tajusi köyhänä rikkoneensa isäänsä ja Jumalaa vastaan:

Luuk. 15:18-23 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo. ”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!

Tuhlaajapojan käsitys siitä, miten hän saisi armon isänsä edessä, oli hyvin rajattu. Tavoitteena oli vain saada jonkinlainen työ ja toimeentulo, mutta ei enää perheenjäsenenä. Tuhlaajapojan isä kaatoi nuo muurit ja otti pojan takaisin omaksi pojakseen iloiten. Näin sinäkin rakennat muureja, kun tulet katuvana Jumalan eteen. Tunteet sanovat, että Jumala on pettynyt sinuun. Sinun on vain osoitettava katumusta ja häpeää. Ei ole oikeutta iloon. Ei voi odottaa, että Taivaan isä voisi ottaa iloiten sinut vastaan. Järki sanoo, että realistinen tilanne on se, että et ole luotettava. Teet kuitenkin kohta taas jotain väärin. Ei Jumala voi loputtomiin tuollaista katsella. Kuitenkin, kun kohtaat Jumalan, huomaat, että muureja ei ole. Hänen rakkautensa sinua kohtaan on valtava. Hän jaksaa uskoa sinusta parempaa ja antaa katuvalle täysin ja jälleen anteeksi. Hän iloitsee sinusta, vaikka tuntisit itsesi miten kelpaamattomaksi. Armon suuruutta on vaikea käsittää. Paavali vertailee roomalaisille synnin ja armon suuruutta:

Room. 5:20 …. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

Vaikka synti on suuri, armo on aina suurempi. Ei ole niin pahaa ihmistä, jotta Taivaan Isän rakkaus ja armo ei riittäisi, kun tulee katuen Hänen eteensä. Jumalan kärsivällisyys ja uskollisuus ei koskaan muutu:

2. Tim. 2:13 Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.

Sitten tärkeä kysymys sinulle: haluatko kaataa rakentamasi muurit ja hyväksyä Taivaan Isän rakkauden?

Rukousvastauksia

Kun tuomme tarpeemme Jumalalle tiettäväksi rukouksessa, asetamme helposti realistisia muureja ja rajoja, millaiset rukousvastaukset ovat mahdollisia ja järkeviä. Ihmisen käsitys Jumalan suuruudesta on hyvin rajallinen. Emme osaa edes ajatella, miten Jumala voisi vastata. Ei useinkaan meidän kuvitelmien mukaan, vaan paljon viisaammin ja voimallisemmin.

Ef. 3:20-21 Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

Onhan toki hyvä rukoilla tarkkaan ja yksityiskohtaisesti, mitä tarvitsee. Kuitenkin Jumala ei tunne meidän rajoja. Anna siis Jumalalle avoin luotto tehdä, mitä vain. Oletko valmis siihen? Voit siis missä tilanteessa tahansa rukoilla tapaamasi ihmisen puolesta, joka etsii pelastusta. Voit rukoilla sairaiden parantumista ja jopa kuolleiden henkiinheräämistä. Jumalalla ei ole rajoja. Näin Jeesus kehoittaa meitä:

Matt. 10:8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Ihmien on kolminaisuus: henki, sielu ja ruumis. Henki on helposti avoin ja valmis kaikkeen, mitä Jumala antaa. Sielu eli tunteet ja järki taas tekevät rajoja ja muureja. Sinusta voi tuntua, että tämä aika on niin paha, ettei nykyään tapahdu mitään ihmeitä. Koet, että et ole tarpeeksi pätevä ja täynnä Pyhää Henkeä. Lisäksi tuntuu itsensä korottamiselta, jos rukoilee liian suuria. Ei vain tunnu sopivalta. Haluatko sinä kaataa ennakko-odotusten muurit ja olla valmiina mihin tilanteeseen vain Jumala johtaa?

Herätyksen odotusta

Eräs vanhempi seurakuntalainen rukoili tosissaan herätystä itkien. Kun sitten nuoria tuli seurakuntaa, heidän käytöksestään ja toiminnastaan löytyi kuitenkin kaikenlaista moitittavaa, eikä nuoret saaneet häneltä mitään tukea. Hän oli antanut herätykselle rajat, jotka ylittyivät. Ei ollutkaan sellaista ilmapiiriä ja tunnetta, mitä odotettiin. Kun Pyhä Henki vaikuttaa, oletetaan aina, että se myös tuntuu valtavalta ja ilmapiiri on mahtava. Kuitenkin, vaikkapa Paavali koki aivan eri tavalla:

1. Kor. 2:3-5 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Tuon kokemuksen mukaan sinäkin voit olla Jumalan käytössä ja Pyhän Hengen voitelussa myös silloin, kun jännität, päivä on alkanut huonosti, on heikko olo tai pelkäät toimia. Sekavat tunteesi eivät rajoita Pyhän Hengen toimintaa, ellet itse rajoita. Tämä ei tietenkään ole mikään sääntö, vaan uskovat kokevat usein iloa ja innostusta, kun Jumala toimii:

Apt. 13:52 Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä.

Jos palataan ihmisen kolminaisuuteen, niin meidän uskovien henki kyllä on avoin ja kaipaa herätystä. Henki on valmis ja täynnä kutsumusta, mutta sielu rakentaa niitä muureja. Ongelmat ihmissuhteissa on yksi rajoittava tekijä. Jos on koettu pettymyksiä tai loukkauksia, ollaan helposti pitkävihaisia ja ennakkoluuloisia. Se asettaa rajoja, kuten Paavalin ja Barnabaan riita Markuksen mukaantulosta lähetysmatkalle (Apt. 15:37). Järki taas asettaa helposti oikeaoppisuuden muureja ja orastava herätys voi sammua. Sellainen tilanne oli aikoinaan Antiokiassa. Onneksi Paavali otti asian kunnolla esille ja herätys sai jatkua.

Apt. 15:1 Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: ”Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.”

Itse muistan poikasena, kun joku helluntaiuskova kommentoi kirkon uskovan tilannetta näin: ”kyllä hän varmaan uskossa on, mutta ei ole uudestisyntynyt”. Ymmärsin hänen tarkoittavan, että ei kirkon uskova ollut tullut uskoon helluntaiseurakunnan tapojen mukaan: tullut kokouksessa syntisenä eteen rukoiltavaksi ja sen jälkeen todistanut uskostaan läheisilleen. Seurakuntien perinteet ja ennakkoluulot rajoittavat näin uskovien yhteyttä.

Jumala kaataa muurit

Ihmiset rakentavat ahkerasti muureja eivätkä ymmärrä Jumalan suunnitelmia. Joskus Jumala joutuu kaatamaan muurit jonkin tapahtuman kautta. Esimerkiksi uskovien vaino toimii muurinmurtajana, kuten apostolien aikana:

Apt. 8:1,4 … Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa.

Jerusalemin uskovat olivat tyytyväisiä omaan seurakuntaansa, eivätkä huomanneet lähteä viemään evankeliumia muualle. Vaino kuitenkin hajoitti seurakuntaa ja evankeliumi levisi muihin kaupunkeihin. Vielä hajaantuneet uskovatkin rakensivat muureja ja ajattelivat evankeliumin kuuluvan vain juutalaisille.

Apt. 11:19-21 Ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka mutta eivät julistaneet sanaa muille kuin juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyproslaisia ja kyreneläisiä, jotka Antiokiaan saavuttuaan saarnasivat myös kreikkalaisille hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Herran käsi oli heidän tukenaan, ja suuri joukko ihmisiä kääntyi ja uskoi Herraan.

Onneksi jotkut eivät kuitenkaan välittäneet muureista, ja evankeliumi saavutti myös muita kansoja. Tämän seurauksena myös täällä Suomessa saa kuulla elävää evankeliumia.

Oletko sinä valmis kaatamaan muureja ja antamaan Pyhän Hengen vapaasti toimia ja vaikuttaa?