Mitä usko on?

Mitä usko on?

Joh. 10:42 Monet uskoivat siellä Jeesukseen.

Mitä usko käytännössä merkitsi ihmisille? Uskoivatko he, että Jeesus oli profeetta tai jopa messias, vai uskoivatko he Jeesuksen opetusta ja toteuttivat sitä? Muuttiko usko heidän elämäänsä? Uskomista on niin monenlaista.

Uskon olemassaoloon

Jos usko on sitä, että uskoo, että Jumala on olemassa, on sekin hyvä alku. Se ei kuitenkaan auta eikä pelasta ihmistä. Se aiheuttaa ehkä vain lisää epävarmuutta. Jumalan voi kuvitella olevan millainen tahansa, joka parhaiten sopii omaan elämään.

Jaak. 2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

Pahat hengetkin uskovat, että Jumala on olemassa. He ovat ratkaisunsa tehneet, eikä usko auta heitä ollenkaan; Jumalan tuomio vain pelottaa.

Uskon ja tiedän, että Jumala on oikeassa

Kun uskoo Jumalaan, joka on kaikkivaltias ja viisas, niinkuin Raamattu kertoo, tunnustaa samalla, että Jumala on oikeassa. Silloin näkee oman vajavuutensa ja syntisyytensä. Tämäkään usko ei ole pelastavaa uskoa, jos puolustelee itseään ja pakenee Jumalan näyttämää totuutta; jos peittää huonon omantuntonsa kaikella muulla elämän sisällöllä. Jos taas tunnustaa syyllisyytensä Jumalalle, sellainen usko vetää parannukseen. Daavidilla oli sellainen tilanne elämässään. Hän rikkoi ihmisiä ja Jumalaa vastaan, mutta tunnusti, että Jumala on oikeassa.

2. Sam. 12:13 Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.”

Uskovilla on monenlaisia uskon kriisiaikoja, jolloin epäilee Jumalan oikeudenmukaisuutta. Ahdistus ja jopa epätoivo voi vallata, kun ongelmiin ei näy tulevan ratkaisua. Kun uskoo sydämestään Jumalan olevan aina oikeassa, voi jättää ratkaisut Hänen käsiinsä ja tyytyä siihen, ettei todellakaan ymmärrä asioita, niinkuin Jumala ymmärtää. Raamatussa kerrotaan Jobista. Hänellä oli käsittämättömiä menetyksiä ja hän kritisoi Jumalaa vastaan. Kuitenkin hän tunnusti tosiasiat.

Job 9:2 ”Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

Uskon, kun oikein yritän

Kun uskon kohde on joku muu, kuin Jumala, muuttuu usko uskotteluksi. Kuvitellaan, että voimakas usko johonkin tuo vastauksen. Tällaista uskoa ihannoidaan ja pidetään vahvana. Esimerkiksi elokuvan ”Little boy and big faith” sankarina on poika, joka voimakkaasti pinnistää uskoa sodan loppumiseen ja että isä palaa hengissä sodasta. Tuollaisessa uskottelussa ei välttämättä Jumalaa tarvita. Monet yksittäiset Raamatun kohdat on helppo tulkita väärin siten, että pitää itsestää puristaa sitä uskoa, että jotain toivottua tapahtuu.

Jaak. 1:6 Mutta pyytäköön uskossa (viisautta), lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.

7 Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,

Tämän Raamatunkohdan voi tulkita jopa siten, että on turha odottaa mitään rukousvastauksia, jos ei itsestä löydy tarpeeksi uskoa. Tällainen käsitys johtaa pakonomaiseen uskotteluun ja sitten ahdistukseen. Tällaisessa tilanteessa voi kysyä itseltään, uskonko minä paranemiseen, läheisten uskoontuloon, menestymiseen vai uskonko minä Jumalaan, jolla on oikea ratkaisu.

Epäusko on lähes aina mielessä, kun rukoillaan jotain erityistä. Omaa epäuskoa mitataan ja verrataan uskosta kertoviin Raamatun kohtiin. Lopputulos on lähes aina toivoton, uskon sijaan löytyy vain epäuskoa. Sitä yritetään korvata uskottelemalla ja epäusko lisääntyy. Uskoa verrataan sinapinsiemeneen.

Matt. 17:20 Niin hän sanoi heille: ”… sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta”.

Jos tuo vuoria siirtävä uskon sinapinsiemen pitäisi löytyä meistä itsestämme, niin ei taida löytyä keneltäkään. Antero Mooses Laukkanen sanoi hyvin tästä uskottelusta: Usko on kyllä kokonaisen vuoren kokoinen, mutta sinapinsiemen ei vain siirry. Näin voimallista on oma uskottelu.

Uskon kohde on se tärkein. Jos se on kunnossa, voi toteuttaa Paavalin kehoituksen ja luottaa Jumalan viisauteen:

Fil. 4:6 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.

Jos vuoren siirtyminen on tarpeen, ja luotamme ja luovutamme asian Jeesukselle, se siirtyy.

Uskon ja luovutan ongelmani Hänen käsiinsä

Mikä usko sitten toimii, jos oma uskottelu ei kelpaa? Otetaan yksi esimerkki Raamatusta. Rampa mies ei odottanut mitään muuta, kuin avustusta. Hän ei osannut odottaa paranemista, mutta kun hänet käskettiin Jeesuksen nimessä nousemaan, hän nousi ja parani. Pietari totesi kokoontuneille juutalaisille:

Apt. 3:16 Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette

Rampa ehkä tiesi, että Jeesus oli tehnyt ihmeitä ja parantanut sairaita. Kun kerran Jeesuksen nimessä käsketään, niin Jeesus on luotettava. Omaa uskoa tai uskottelua ei ollut. Kaikki oli Jeesukselta. Toisessa esimerkissä sairaan pojan isä pyytää Jeesusta parantamaan poikansa.

Mark. 9:22 … Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.”

23 ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”

24 Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”

Isä oli epätoivoinen ja epäuskoinen. Kun Jeesus sanoi tuon lauseen ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”, Isä tajusi, että hänellä itsellään oli vain epäuskoa. Hän kuitenkin epätoivossaan osoitti uskonsa Jeesukseen ja luovutti koko epäuskonsa ja poikansa kokonaan Jeesuksen käsiin. Hän ei pystynyt uskottelemaan itselleen, että poika paranisi, mutta luotti Jeesukseen. Se oli Jeesuksen antamaa uskoa.

Uskon ja annan koko elämäni hänen varaansa

Hebrealaiskirjeen luku 11 kertoo uskosta laajemmin. Siinä ei ole kyse kuitenkaan paranemisesta tai ihmeistä. Usko ei tässä liity ollenkaan esirukouksiin tai rukousvastauksiin. Uskon todellinen olemus on jotain muuta:

Usko on luottamusta Jumalan näkymättömiin lupauksiin ja johdatukseen sekä luovuttamalla koko elämänsä sen varaan (Hebr. 11:1). Nooa uskoi ja luotti täysin Jumalan kehoitukseen ja rakensi arkin, jossa hänen perheensä pelastui (Hebr. 11:7). Abraham uskoi ja luvutti tulevaisuutensa Jumalan lupauksen varaan ja lähti matkaan, tietämättä, minne oli menossa (Hebr. 11:8). Mooses uskoi elämänsä mieluummin Jumalan käsiin, kuin menestykseen Faraon hovissa (Hebr. 11:24-25).

Danielin ystävät uskoivat elämänsä kokonaan Jumalan käsiin, kun kunigas Nebukadnessar vaati heitä kunnioittamaan epäjumalan patsasta tai muuten heidät heitetään tuliseen uuniin. He eivät olleet varmoja, kuolevatko he uuniin vai eivät, mutta luottivat Jumalaan. (Dan. 3:17-18,28).

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse antoi parhaan esimerkin uskosta, kun Hänellä oli kaikkein pimein hetki. Jumala oli juuri hyljännyt Hänet meidän syntiemme vuoksi.

Luuk. 23:46 Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

Tahdotko sinä sanoa keskellä sairauksia ja ongelmia: Isä, annan kaiken tämän sinun käsiisi. Omaa uskoa minulla ei ole, mutta luotan täysin Sinuun, että sinä hoidat asiat oikeaan päätökseen.