Syntinen (lehtikirjoitus)

Eräässä kirkossa oli tulossa syntisten messu. Innokas seurakuntalainen kutsui ystäväänsäkin mukaan messuun. Ystävä kauhistui ja kieltäytyi, sillä hän ei ollut omasta mielestään ollenkaan syntinen. Tästä näkee hyvin sen, miten ristiriitaisesti syntiin suhtaudutaan. Joillekin syntiseksi toteaminen merkitsee tuomitsemista syvyyden kuiluihin, joillekin taas syntisyys Jumalan edessä merkitsee armahdusta ja vapautta syyllisyydestä.

Jos kokeilisit sanoa jossain yleisellä paikalla muitten kuullen, että olet tehnyt syntiä, miten luulet muitten suhtautuvan sinuun? Jotkut ehkä kauhistelevat, oletko tehnyt jotain, joka on pilannut elämäsi kokonaan. Jotkun voivat ihmetellä ahdasmielisyyttäsi, koska eihän oikeastaan ole olemassa oikeaa tai väärää. Yleinen asenne on kuitenkin, että asiat ovat todella huonosti, jos tunnustaa olevansa syntinen.

Kumpi sitten on enemmän oikeassa? Olemmeko siis syntisiä, vai onko hyvä elämä sitä, että kokee olevansa synnitön ja kelpaavansa siksi Jumalalle? Jeesus kertoi hyvän vertauksen siitä, kuka kelpaa Jumalalle: Kaksi rukoilijaa meni temppeliin. Toinen oli kiitollinen, että ei tehnyt syntiä ja noudatti tarkasti hyviä elämäntapoja, toinen tunnusti olevansa syntinen ja tarvitsevansa armoa (Luuk. 18:10-14). Tuo ensimmäinen ei kelvannut Jumalalle, jälkimmäisen Jumala hyväksyi.

Jos seuraat maailman tapahtumia ja historiaa, on helppo huomata, että ne valtakuntien johtajat, jotka omasta mielestään ovat aina oikeassa, saavat eniten pahaa aikaan. Kuitenkin ne johtajat, joiden tekemisiä on lupa arvioida ja arvostella, rakentavat yhteiskuntaa parempaan suuntaan.

Henkilökohtaisella tasolla tämä ristiriita voi näkyä jokaisessa meissä: Kun uskottelen itselleni, että olen riittävän hyvä ihminen ja yritän elää siinä roolissa muittenkin silmissä, olen tuon Jeesuksen vertauksen ensimmäisen rukoilijan kaltainen. Jos taas tunnustan tarvitsevani armoa, ei tarvitse näytellä eikä selitellä mitään itselleni eikä muille. Saan olla vapautunut ja tietää, että Jumala hyväksyy minut sellaisena.

Tämän seuraavan Raamatun totuuden voi jokainen ottaa omalle kohdalleen: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh. 1:8-9)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s