Konkretiaa !

Konkreettinen tarkoittaa jotain näkyvää, tuntuvaa, vaikuttavaa, käytännössä toimivaa. Tällaisia asioita ja kokemuksia taitaa jokainen kaivata. Hengelliset asiat on melko abstraktisia ja siksi uskovina kaipaamme enemmän kokretiaa elämään ja uskoon. Onhan tosin uskonelämässäkin runsaasti konkreettisia kokemuksia. Kokemukset voisi jakaa kolmenlaisiin, jotka löytyvät esimerkiksi Israelin kansan vaiheista, joihin jatkossa myös viitataan:

1: Välitön Jumalan kohtaaminen

2: Kokemuksen on tarkoitus viedä Jumalan luo

3: Kokemus vie muualle tai ei vie minnekään

Kun kokemuksen on tarkoitus viedä jonnekin, se on kuin silta, joka johtaa eteenpäin. Itsestä sitten riippuu, millaisella sillalla sitten on ja meneekö sillan yli tavoitteeseen.

1: Jumalan kohtaaminen

Israelin kansalle tarjottiin mahdollisuutta Jumalan suoraan, konkreettiseen kohtaamiseen:

5. Moos 5:4-5: Herra puhui teille vuorella tulen keskeltä kasvoista kasvoihin. Minä seisoin silloin Herran ja teidän välissänne ja ilmoitin teille hänen sanansa, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle.

Israelilaiset kuitenkin pelkäsivät kohdata Jumalaa. Onhan se pelottavaa astua Kaikkivaltiaan eteen, joka näkee kaikki ajatukset, heikkoudet ja muut salatut asiat, joita ihminen ei näe. Sitä tuntee itsensä syntiseksi ja avuttomaksi. Pietari koki sen saman, kohdatessaan ensimmäisen kerran Jeesuksen:

Luuk. 5:8: …”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.”

Junalan kohtaamisessa on toinenkin puoli: Vaikka Hän tietää syntisyytemme, Hän on kuitenkin armahtava ja anteeksiantavainen. Ei ole syytä jäädä syntiseksi, kun voi kokea anteeksiannon, vapautuksen ja hyväksynnän. Jo aikoinaan Moosekselle Jumala sanoi:

2.Moos 33:19 … Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.”

Selvää on, että Jumala tahtoo armahtaa jokaista, joka Hänen eteensä tulee syntisenä. Armo ja rakkaus voittaa pelon. Paras paikka uskovalla on olla lähellä Herraa. Pienellä ihmisellä ei ole muuta toivoa. Pietari totesi kerran tuon saman:

Joh. 6:68 …”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

Jumalan suora kohtaaminen on suuri konkreettinen kokemus. Sellainen on esimerkiksi, kun saa kokea anteeksiannon ja armahduksen; kun saa kokea Pyhän Hengen täyteyden; kun saa olla Taivaan Isän rakkauden ympäröimänä. Siinä ei tarvitä mitään välikäsiä, ei avustajia tai välineitä. Kuitenkin ihminen on taipuvainen epäuskoon ja tarvitsee jotain konkreettisempaa, mikä näkyy silmillä ja tuntuu.

2: Silta on konkretia, joka vie Jumalan kohtaamiseen

Tämän konkretian tarkoituksena viedä ikäänkuin siltaa pitkin perille, jossa Taivaallinen Isä on odottamassa. Israelin kansa tarvitsi tällaista konkretiaa, kun he eivät uskaltaneen itse kohdata Jumalaa. Siksi he pyysivät, että Mooses toimisi välittäjänä:

5. Moos. 5:27 Mene sinä Herran, meidän Jumalamme luo. Kuuntele ja kerro meille kaikki, mitä hän sinulle puhuu, niin me tottelemme ja elämme hänen käskyjensä mukaan.

Myöhemmin Raamattu kertoo, että kansa ei kuitenkaan kovin hyvin oppinut tuntemaan Jumalaa. He tarvitsivat vielä enemmän konkretiaa, joka auttaisi heitä tajuaamaan Jumalan pyhyyden ja anteeksiannon:

2. Moos. 29:44 Minä teen pyhäksi pyhäkköteltan ja alttarin ja pyhitän Aaronin ja hänen poikansa palvelemaan minua pappeina.

Monipuolinen pyhäkköteltta, pappien palvelus ja uhrit antoivat jotain viitettä Jumalan suuruudesta ja syntisen ihmisen armahtamisesta. Tarkoitus ja tavoite oli hyvä, eri asia oli sitten, kulkivatko israelilaiset tätä konreettisuuden siltaa Toivaan Isän luo.

Evankeliumissa kerrotaan Johannes Kastajasta, joka vankeudessa ollessaan alkoi epäröimään, oliko Jeesus se luvattu Messias. Hän tarvitsi jotain konkreettista vahvistukseksi, siksi hän lähetti kyselijät tarkistamaan asiaa Jeesukselta itseltään:

Luuk. 7:22 Niinpä hän vastasi: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

Jeesus ei selitellyt olevansa luvattu Messias eikä muutenkaan vakuutellut omaa jumaluuttaan. Ainoa, minkä Hän teki, oli antaa konkreettisten asioiden vakuuttaa. Käytännön tapahtumien kautta Johannes löysi tien Messiaan luo. Toki selvempää ja suoraviivaisempaa olisi, jos kohtaisimme Herran suoraan, ilman ylimääräistä konkretiaa. Kuitenkin Jeesus antoi seuraavan ohjeen:

Joh. 14:11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.

Jeesuksen teot johtivat tuntemaan lopulta Taivaan Isän. Tällaista konkretiaa me tarvitaan, jotta ihmiset voisivat lähestyä Jumalaa ja löytää Jeesuksen kautta yhteyden Isään. Rukoillaan, että Jumala vaikuttaisi konkreettisesti seurakunnissamme ja Pyhä Henki voisi toimia näkyvästi niin, että se kokoaisia etsiviä ihmisiä Jumalan luo, kuten ensimmäisenä helluntaina.

Konkretiaa tarvitaan myös lähetystyössä. Pelkkä evankeliumin julistus ei välttämättä riitä. Tarvitaan käytännön tekoja ihmisten hädän lievittämiseksi, jolloin Pyhä Henki voi vaikuttaa ja viedä heidät konkretian siltaa pitkin Taivaallisen Isän luokse.

Seurakunta on myös tärkeä konkreettinen silta, joka eri tavoin vie seurakuntalaisia lähemmäksi Jumalaa. Esimerkkeinä ehtoollinen ja kaste:

1. Kor. 11:24 kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

Room. 6:3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa

Ehtoollisen voi ottaa pelkkänä hartaana, pyhänä toimituksena tai se voi viedä meidät kokemaan Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen valtavaa merkitystä. Kasteen voi kokea niin, että se vain kuuluu asiaan tai sen voi ottaa kuuliaisuuden askeleina uskossa eteenpäin, kokemaan Herran johdatusta ja ohjausta.

Seurakunnassa monet asiat vievät tuntemaan Jumalan rakkautta ja hyväksyntää. Tällaisia ovat sielunhoito, uskovien yhteys, Raamattu, julistettu sana ja paljon muuta. Toisaalta nämä voi ottaa vain muodollisina toimituksina, jotka eivät johda minnekään. On oman valinnan paikka, käydäänkö näitä konkretian siltoja eteenpäin Taivaan Isän luo vai jäädäänkö sillalle.

On myös hengelliseksi koettua konkretiaa, joka ei todellisuudessa vie minnekään. Ehkä yritetään vakuutella omaa hengellisyyttä tai oikeassa olemista:

Kol. 2:23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Jotka eivät tunne Jeesusta vapahtajanaan, odottavat joskus uskovien olevan juuri tuollaisia askeettisia, sääntöjä noudattavia ja hurskaasti käyttäytyviä. Tämä täysin muodollinen hengellinen elämä ei lähennä meitä Taivaan Isään vaan pikemminkin vie poispäin vaatimusten ja paineiden ahdistavaan suohon.

Oikeassa oleminen voidaan kokea olevan hengellisen kasvun mitta. Se voi johtaa muiteen ojentamiseen ja nuhtelemiseen. Jos se ei vie sekä sinua, että muita lähemmäksi Taivaan Isää, se on vain vahingoksi.

Room. 14:13 Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.

Kuitenkin on tärkeää, että neuvomme ja ojennamme muita uskon tien kulkijoita, ettei kukaan joutuisi elämässään haaksirikkoon ja vaikeuksiin. Toisten tukeminen matkalla Jumalan läheisyyteen on tärkeä velvollisuus jokaiselle uskovalle. Tässä hyvä ohje Paavalilta Timoteukselle ja jokaiselle meistä:

1. Tim. 5:1 Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi, 2 vanhoja naisia kuin äitiäsi, nuorempia naisia kuin sisariasi, siveästi ja puhtaasti.

3: Konkretia voi olla Jumalan korvike

Jos palataan Israelin kansaan, niin suurin osa ei löytänyt yhteyttä Jumalaan, vaan he olivat ja tahtoivatkin olla riippuvaisia vain Mooseksesta välittäjänä. Kun Moosesta ei pitkään aikaan näkynyt, he halusivat toisenlaista konkretiaa:

2. Moos. 32:1 Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: ”Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.”

Huomaa, että tuossa ei mainita ollenkaan Jumalaa. Konkretian sillat eivät olleet vieneet heitä tuntemaan Jumalaa, vaan olivat riippuvaisia Mooseksen antamasta konkretiasta. Kun sitä ei ollut, he olivat aivan hukassa ja halusivat jotain konkreettista korvaamaan Mooseksen ja siksi tekivät itselleen epäjumalan.

Tänä päivänä on muunlaisia Jumalan korvikkeita, jotka antavat elämälle sisältöä samaan tapaan, kuin Raamatun aikoina:

Luuk. 12:13 Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.”

Oma hyöty, omat oikeudet ja menestyminen ovat usein mittareita sille, onko elämällä todellista sisältöä. Onnistumisen ja hyvän olon tunne korvaa suhteen Jumalaan. Valitettavasti tuo kaikki on katoavaista. Vain suhde Jumalaan kestää ajan rajan tuolle puolelle.

Loppu ja päämäärä

Kaikki tässä mainitut konkretian sillat ovat ajallisia ja katoavat aikanaan. Täällä ajassa ne voivat viedä meitä Taivaan Isän luokse, mutta kerran kaikki sillat romahtavat. Silloin jää jäljelle vain se, mitä olemme sillan toisessa päässä tavoittaneet:

2. Piet. 3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (vanha käännös)

Uudempi Raamatun käännös latistaa tämän merkityksen niin, että ’kaikki teot paljastuvat’. Lähes kaikki muut käännökset ja ’Amlified Bible’ antavat ymmärtää, että kaikki maan päällä oleva ja kaikki saavutukset tuhoutuvat täysin: ”ja sitten taivaat katoavat ukkosen jylinässä ja alkuaineet hajoavat tulessa ja maa ja sen päällä olevat teot palavat”

Kerran kaikki sillat tuhoutuvat, kaikki meidän tuntema konkretia häviää, kaikki kulissit katoavat. Jäljelle jää vain se, mikä on pysyvää. Tavoitelkaamme siis sitä. Päämääränä on olla kerran Taivaassa Jeesuksen kanssa iankaikkisuudessa:

Joh. 17:24 ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.

Jeesus on tehnyt kaiken mahdollisen, että voisimme saavuttaa ikuisuuden meidän kompuroinnistamme, syyllisyydestämme ja erehdyksistämme huolimatta:

Joh. 3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Mietipä lukijani, viekö ne sillat perille, jota kuljet? Mitä uskostasi jää, kun kaikki konkretia häviää?

Sillä välin, kun odotamme tulevia, voimme rakentaa monenlaisia siltoja Jumalan luokse, joita myöten etsivät löytävät tien pelastukseen ja perille Taivaaseen. Erityisesti rukoillaan, että Pyhä Henki ilmestyisi enemmän konkreettisella tavalla näyttäen tietä Taivaan Isän luokse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s