Mitä sinä katselet ja kuuntelet?

”Älä silmä pieni katso mihin vain …” Näin lauletaan vanhassa lastenlaulussa. Silmän kautta tulee monenlaisia vaikutteita, jotka eivät aina ole hyväksi. Paholainen käyttää sitä hyödykseen. Hänellä on kaksi tavoitetta: Ensinnäkin näkemisen kautta hän houkuttaa asioihin, joiden tavoitteena on, että luovut lopulta kokonaan uskosta. Toinen tavoite on pelotella ja lannistaa uskovia, jolloin seurauksena on ahdistusta, väsymystä ja periksiantamista. Tämä toinen tavoite on mielestäni paljon vaarallisempi, koska se vaikuttaa piilossa ja kuitenkin jollain tapaa jokaisessa uskovassa.

Otetaan muutama esimerkki Raamatusta, miten näkeminen lannistaa: Kun Israelin kansa oli lähtenyt Egyptistä ja saapunut luvatun maan rajalle, Jumalalla oli kaikki valmiina: voitto vihollisista oli taattu. Kaikki suuret ihmeet matkalla osoittivat, että Jumalan lupaukset pitävät. Varmuuden vuoksi lähetettiin vakoojia tutkimaan uutta maata ja he palasivat kertomaan näkemäänsä:

4.Moos. 13:27-28,32: Moosekselle he kertoivat: ”Olemme käyneet maassa, johon meidät lähetit, ja se maa todella tulvii maitoa ja hunajaa. Katso, tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta siellä asuva kansa on voimakas, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. Kertomuksillaan he saivat israelilaiset tuntemaan pelkoa Kanaaninmaata kohtaan. He sanoivat: ”Maa, jota kävimme tutkimassa, vie hengen niiltä, jotka sinne asettuvat. Kaikki ihmiset, jotka siellä näimme, olivat hyvin kookkaita.

Paholainen väritti vakoojien näkemiset niin, että oli pelottavaa lähetä sotimaan. Koko kansa joutui tuon pelon valtaan eikä uskaltanut lähteä eteenpäin. Vakoojat eivät nähneet oikeaa, toimivaa totuutta, jonka Jumala olisi halunnut näyttää. Mekin voimme olla täysin sokeita Jumalan totuudelle ja teemme päätöksiä omien väritettyjen kuvitelmien perusteella. On syytä rukoilla, että Jumala avaisi silmämme näkemään. Raamatussa on esimerkki silmien aukeamisesta: Syyrian kunigas kuuli profeetta Elisan paljastavan Jumalan ilmoituksesta Israelin kuninkaalle kaikki hänen sotasuunnitelmansa. Siksi Suurian kuningas lähti sotajoukon kanssa vangitsemaan profeettaa. Tapauksesta kerrotaan näin:

2. Kun. 6:15-17: Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: ”Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?” ”Älä pelkää”, Elisa vastasi, ”meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.” Hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.” Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnä.

Profeetan palvelija näki kaksi sotajoukkoa: Syyrian joukot ja Jumalan joukot. Ei ollut epäilystäkään, kumpi oli voimakkaampi. Kun Jumala avaa silmät, niin epävarmuus ja pelko häviää. Jumalaan turvautuvilla ei ole mitään pelättävää missään elämän tilanteessa. Kuitenkin hengellisesti sokea ihminen toimii sen mukaan mitä itse näkee ja tuntee. Se on ainoa totuus, joka ratkaisee. Se on paholaisen juoni, jolla hän pyrkii sitomaan uskovan omiin pelkoihinsa. Katsotko paholaisen tekoja ja uhkausia, vai Jumalan mahdollisuuksia? Elämässämme on monia tilanteita, joissa näemme synkkiä puolia: Oma elämäntilanne masentaa, omaisten elämänvalinnat ahdistavat, on sairauksia ja väsymystä. Toisia ahdistaa Suomen tai koko maailman tilanne; tulevaisuus pelottaa, kun väkivalta ja moraalittomuus lisääntyvät, kun kristittyjä aletaan vainota jo Euroopassakin.

Kun katselemme vain paholaisen tekoja, se ahdistaa, tulee paha olo ja tekee mieli luopua hengellisistä tavoitteista, kun niistä ei näytä tulevan mitään. Tämä voi saada aikaan jopa lievää paniikkia ja erehdytään touhuilemaan ja taistelemaan asioitten parissa, jotka vievät valtavasti aikaa ja energiaa, mutta eivät anna mitään hengellisia voittoja. Paholaisen teot ovat kyllä näkyvissä, mutta samalla voimme katsella Jumalan lupauksia, voimaa ja mahdollisuuksia, kuten profeetan palvelija teki.

Israelin kansan erämaavaelluksen ajalta on Raamatussa mielenkiintoinen yksityiskohta. Siinä kansan johtomiehet istuivat katselemassa Jumalaa:

2.Moos. 24:9-11 Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle.

He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.

Miehet söivät ja katselivat Jumalaa. Toisaalta olisi ollut syytä katsella myös kansaa, joka pian tämän jälkeen teki itselleen kultaisen sonnin epäjumalakseen. Kansan asenteissa oli valtavasti ongelmia. He kapinoivat usein Jumalaa vastaan. Kuitenkin Jumalan lupaukset Israelin kansalle ovat toteutuneet täysin tähän päivään saakka huolimatta ongelmista. Oli siis kuitenkin oikein katsella vain Jumalaa ja Hänen lupauksiaan, koska ne ovat ratkaisevia, ei edes kansan erheet voineet olla esteenä.

Mekin voimme arkipäivän touhuissa katsella Jumalaa. Kun syömme, olemme töissä tai suunnittelemme tulevaa, saamme koko ajan katsella Jumalan mahdollisuuksia kaikessa sen sijaan, että ahdistuisimme siitä, mitä näemme ympärillämme. Kumpa Jumala avaisi silmämme niin, että näkisimme, mitä emme voi näillä omilla silmillämme nähdä.

Hepr. 11:1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

Omaa näkökykyä voi koetella, kun lukee Filippiläiskirjeen kehoituksen:

Fil. 4:6 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.

Toteutatko tätä sanaa? Oletko jatkuvasti huolissasi jostakin, etkä osaa jättää asioitasi kiittäen Jumalan tietoon. Silloin et voi nähdä Jumalan mahdollisuuksia. Kun tätä miettii omalle kohdalleen, niin miten sokeita me kaikki olemmekaan! Jatkuvasti katselemme ja murehdimme kaikkea muuta, kuin mitä Jumala haluaisi näyttää.

Jeesuksen aikaan fariseusten suuri synti oli, että he kuvittelivat näkevänsä oikein, vaikka olivat hengellisesti sokeita:

Joh. 9:39 Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.”

40 Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?”

41 Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”

Tämä sama paholaisen juoni hiipii jatkuvasti uskovienkin elämään. Näkemämme todellisuus lannistaa ja ahdistaa niin helposti. Tämän maailman ihmiset, jotka siirtävät Jumalan syrjään elämässään, eivät voi nähdä mitenkään Jumalan mahdollisuuksia. Se toivo, mikä uskovilla on kaiken keskellä, on hullutusta ja käsittämätöntä. Tämän maailman viisaat näkevät ja uutisoivat asiosta, jotka vain lisäävät ahdistusta ja pelkoa. Meillä uskovilla on mahdollisuus nähdä todellisuus, joka antaa toivoa.

Kuuleminen täydentää näkemistä ja vaikuttaa samala tavalla meihin. Raamatussa Pietari kertoo leijonan ärjymisestä yhtenä esimerkkinä:

1.Piet. 5:8 Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.

Jos tarkkailee leijonaa, niin se käyttäytyy liikkuessaan kahdella tavalla: joko se ärjyy tai vaanii saalistaan ääneti. Ärjymällä se ilmoittaa reviiristään ja pitää yllä pelkoa. Silloin saalista ei ole näköpiirissä. Tuo edellä oleva Raamatun kohta kuvaa juuri sitä tilannetta, jossa Saatana yrittää levittää pelkoa ärjymällä, vaikka juuri silloin sillä ei ole saalista. Voit siis antaa sen ärjyä ja mennä kuuntelemaan Jeesuksen ääntä. Jos paholaisen tavoite toteutuu, jäät kuuntelemaan ärjyntää lisääntyvän pelon vallassa ja halvaannut paikallesi ilman turvaa. Tutkiskelet omia pelkojasi ja ahdistuksiasi. Silloin pienistä ongelmista, joihin Jumalalla on jo ratkaisu, kasvaa todella suuria ja pelottavia. Ärjynnän sijaan voit kuunnella Jeesuksen ääntä:

Joh. 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

Jeesus tuntee sinut nimeltä ja voit kuunnella Hänen turvallista ääntään. Kun rukoilet Jeesusta vierellesi ja kerrot huolesi Hänele, pääset turvalliseen, rauhoittavaan ilmapiiriin.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Mariasta, joka oli Martan sisar. Tämä Maria oli todennäköisesti se, joka voiteli Jeesuksen jalat erään fariseuksen kotona. Fariseus suhtautui Mariaan paheksuvasti, koska kyseessä oli tunnetusti syntinen nainen. Kun Martta moitti Mariaa, joka jäi kuuntelemaan Jeesuksen puhetta eikä palvellut vieraita, Jeesus sanoi:

Luuk. 10:42 Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.

Sen sijaan, että Maria olisi kuunnellut menneisyyden syyttäviä muistoja tai muitten paheksuvia katseita ja juoruja, hän kuunteli Jeesuksen ääntä. En tiedä, ymmärsikö Maria kaikkea, mutta Jeesuksen lähellä oleminen ja Hänen äänensä kuunteleminen vapautti hänen menneistä äänistä ja muitten paheksunnalta.

Tärkeä äänen lähde on myös muut uskovat. Raamattu varoittaa sivuun jäämisestä:

Hepr. 10:25:Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Seurakunnassa koemme ystävyyttä, rohkaisua ja kuulemme muitten kokemuksia, jotka avaavat silmämme ja korvamme Jumalan mahdollisuuksien puoleen. Seurakunnassa saat uutta näkymää, sen sijaan yksin ollessa ajatukset alkavat kiertää ja ahdistaa. Jumala vaikuttaa muitten uskovien kautta, avaten sydämemme tuntemaan Jumalan läheistyyttä ja toivoa.

Emme voi kuitenkaan välttää näkemästä ja kuulemasta kaikkea ahdistavaa median kautta. Jos kiinnitämme siihen huomiota, sokeudumme ja kuuroudumme Jumalan todellisuudelle. Kun katselemme myös Jumalan näkymätöntä todellisuutta, kaikki asettuu oikeaan järjestykseen, ja siksi olemme voittajan puolella, iloiten ja turvassa. Rukoilkaamme yhdessä, että Pyhä Henki avaisi silmämme ja korvamme totuudelle.

Ilm. 2-3: Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.