Ristin ja haudan äärellä löytyy uskon perusta

Jeesuksen lähellä oli monia ihmisiä myös silloin, kun Hänet vangittiin, ristiinnaulittiin ja haudattiin. He kokivat monella eri tavalla epäilykset ja murheen, mutta myös uuden perustan uskolleen.

Itkevät naiset

Monet naiset olivat kulkeneet Jeesuksen seurassa ja kuunnelleet opetusta. He olivat kokeneet ja nähneet Jeesuksen ihmeitätekevää voimaa. He olivat myös avustaneet monella tapaa Jeesuksen ja opetuslasten toimintaa. Kun Jeesusta oltiin viemässä ristiinnaulittavaksi, kerrotaan seuraavaa:

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. (Luuk. 23:27)

Nyt nämä naiset surivat, kun kaikki näytti olevan lopussa. Hetken he olivat iloinneet siitä, mitä Jeesuksen seurassa tapahtui. Nyt kaikki oli ohi. Tulevaisuudessa ei ollut muuta, kuin paluu takaisin entiseen elämään.

Tällaista tapahtuu myös meidän uskovien elämässä. Alkuun olemme innostuneita, mutta kun innostus menee ohi, kaikki palaa entiseen malliin. Tuntuu, että oli tarkoituskin, että innostus oli vain väliaikaista, ohimenevää. Kuitenkin Jeesus on sama. Hänen antama armo ja elämä ovat pysyviä. Jeesus voitti vihollisen lopullisesti:

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. (Hepr. 13:8) … Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20)

Osa näistä naisista oli ehkä helluntaina yläsalissa niiden 120 joukossa, jotka odottivat lupausten täyttymistä. Kun Pyhä Henki vuodatettiin, nämä naiset kokivat, että innostus ja ilo ei ollutkaan väliaikaista. He kokivat uuden alun uskossaan. Tämä on jokaisen kohdalla mahdollista, joka suree uskonelämän sammumista. Sinäkin voit kääntyä Jeesuksen puoleen uudelleen ja kokea pysyvää toivoa ja rohkeutta uskossasi.

Emmauksen tien kulkijat

Kaksi opetuslasta olivat nähneet Jeesuksen kuolevan ristillä. Heidän tulevaisuuden odotuksensa olivat romahtaneet ja he olivat hämmentyneinä ja murheissaan kulkiessaan kotiinsa Emmauksen kylään. Matkalla ylösnoussut Jeesus tuli heidän vierelleen tuntemattomana:

Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.” ”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.(Luuk 24:17-21)

Opetuslapset olivat kuvitelleet, että Jeesuksesta tulisi Israelin kansan pelastaja roomalaisten vallasta. Heillä oli omat kuvitelmansa siitä, miten Jumala vie asioita eteenpäin ja mitä menestystä Israelin kansalle siitä seuraa. Pietarilla oli vähän samanlainen tavoite, kun hän kysyi Jeesukselta tulevaisuudestaan:

”Entä me?” kysyi silloin Pietari. ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” (Matt. 19:27)

Meilläkin on usein omia odotuksia ja jopa vaatimuksia siitä, miten Jumala vie työtään eteenpäin: Jumala siunaa seurakuntaa tietyllä tavalla, herätys pitäisi tulla juuri odotetulla tavalla, minun elämässäni pitäisi olla siunaus, siten, kuin minä sen käsitän. Jos Jumala ei suostu odotuksiin, Hän ei ole reilu eikä oikeastaan välitä pienistä ihmisistä. Näin ajatellen toimimme kuin lapset, jotka arvioivat vanhempiensa rakkautta sillä, miten he suostuvat pyyntöihin; saavatko lapset, mitä haluavat. Jos eivät saa, vanhemmat ovat ilkeitä ja pahoja. Jopa vanhemmat itse kuvittelevat osoittavansa rakkautta, kun antavat periksi.

Onko sinun uskosi riippuvainen siitä, mitä saat Jumalalta, kuinka rukouksiisi vastataan ja miten elämääsi siunataan? Varminta on luottaa Jumalan viisauteen ja mutta tyytyä siihen, miten viisaampi elämääsi ohjaa. Raamattu kehoittaa rukoilemaan sinnikkäästi ja kiittäen, siten opit myös Jumalan tahtoa ja osaat luopua itsekkäistä vaatimuksista.

Kun Jeesus avasi näiden kahden Emmaukseen matkalla olevan opetuslapsen ymmärryksen, toivo heräsi. Ristinkuoleman jälkeen kaikki olikin muuttunut. Kun he kokivat Pyhän Hengen kasteen helluntaina, murhe ja pettymys unohtui, kun todelliset tapahtumat olivatkin paljon parempia, kuin heidän omat kuvitelmansa.

Ryöväri ristillä

Jeesuksen kanssa oli ristiinnaulittuna kaksi rikollista. Toinen heistä pyysi Jeesukselta:

Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:42-43)

Tämä rikollinen oli kuunnellut Jeesuksen opetusta, oli myös ymmärtänyt ja uskonut, että Jeesus on messias. Kuitenkaan elämä ei muuttunut, vaan vanhat tavat vetivät rikoksiin. Kaiken sen, mitä Jumalan puolelta oli hänelle tarjolla, hän oli hyljännyt. Kaiken tämän seurauksena oli lisää rikoksia ja tuomio ristiinnaulitsemalla. Jeesukselle hänen pyyntönsä oli ilon aihe kaiken sen tuskan ja epätoivon keskellä. Juuri sitä varten Jeesus oli ristillä, että voisi armahtaa jokaista, joka Hänen puoleensa kääntyy. Ryöväri ei ehtinyt pyydellä anteeksi niiltä, joita vastaan oli rikkonut; ei ehtinyt hyvittää tekojaan. Kuitenkin armo riitti, koska Jeesus kuoli ristillä juuri hänen puolestaan. Tällainen tilanne on ilonaihe myös taivaassa:

Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. (Luuk. 15:7)

Meillekin voi käydä niin, että elämä ajautuu haaksirikkoon ihan omasta syystämme. Kun hylkäämme Jeesuksen tarjoaman uuden elämän ja teemme vääriä ratkaisuja, voimme menettää kaiken. Mikä silloin on se uskon perustus, joka vie perille? Ryövärin esimerkin mukaan armoon turvautuminen riittää. Jeesus kantoi juuri sinun syyllisyytesi ristillä ja iloitsee koko taivaan kanssa, kun käännyt Hänen puoleensa. Jeesukselle on iso merkitys sillä, että Hän ei kuollut turhaan sinun puolestasi, vaan voi osoittaa vielä rakkauttaan sinulle. Uskon perustus on vain armo, jonka Jeesus hankki.

Opetuslapset lukkojen takana

Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen opetuslapset pelkäsivät myös itse joutuvansa vainotuksi. Kuitenkin heillä oli halu olla yhdessä:

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” (Joh. 20:19)

Vaikka kaikki toivo näytti loppuneen, he kokivat kuitenkin tarvitsevansa muita. He kaipasivat lohdutusta, tukea toisiltaan ja muitten läsnäoloa. Jokainen tuli sinne ehkä omasta halustaan, kutsumatta. Heillä oli sydämessään se yhteyden kaipuu, jolla Jeesus oli yhdistänyt heitä. Siihen tilanteeseen sitten Jeesus ilmestyi.

Sinäkin voi kokea olevasi yksinäinen ja kaipaat rohkaisevaa ja lohduttavaa seuraa. Ei tarvitse odottaa kutsua, vaan ota yhteyttä johonkin uskovaan ystävään, jotta voisitte jutella ja mahdollisesti rukoilla yhdessä. Seurakunnan tilaisuuksiin voit tulla myös täysin kutsumatta. Jeesus lupaa:

Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. (Matt. 18:20)

Uskovien yhteys, se todellinen seurakunta, vahvistaa sinunkin uskoasi ja kantaa myös vaikeuksien yli.

Naiset haudalla

Magladasta kotoisin oleva Maria oli ollut pahojen henkien vallassa ja Jeesus oli vapauttanut hänet. Hänellä oli uusi elämä ja hän rakasti ja kunnioitti Jeesusta. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän meni haudalle (ilmeisesti kahden muun naisen kanssa). Jeesuksen ruumis ei ollut enää haudassa. Maria itki epätoivoissaan:

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” (Joh 20:11-15)

Maria ei pelännyt mahdollisia vartiosotilaita haudan edessä. Hän ei lannistunut, vaikka kaikki näytti olevan lopussa. Hän teki vain sen, minkä rakastava sydän vaati, vaikka ei ollut toivoa eikä tulevaisuutta. Marialta löytyi se todellinen uskon ydin ja perustus, kun kaikki muu oli riisuttu ja menetetty. Hän ei luopunut rakkaudesta Jeesukseen eikä siitä uudesta elämästä, jonka oli saanut. Ei ollut mikään ihme, että Jeesus ilmestyi ylösnoustuaan kaikkein ensimmäisenä juuri Marialle kutsuen häntä nimeltä. Täynnä uutta iloa hän juoksi kertomaan muillekin, että Jeesus elää. Samantapainen asenne oli Paavalilla, kun hän kirjoitti Filippiläisille:

Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. (Fil. 3:8)

Mikään ei voi riistää pois uskoasi, kun Jeesus on tärkein elämäsi sisältö. Kaikkeen muuhun voi pettyä: ystäviin, uskoviin, omaan uskoon tai seurakuntaan. Toivo ja tulevaisuus voi kadota. Kuitenkaan ei koskaan tarvitse pettyä Jeesukseen. Hän kutsuu sinuakin omalla nimelläsi. Ristillä kaikki menetys ja epätoivo oli hyvitetty.

Sinäkin löydät uskollesi lujan perustuksen ja pohjan ristin juurella ja haudan äärellä !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s