Uskossa kasvaminen

Jokainen kristitty haluaa (toivottavasti) kasvaa uskossaan. Kasvamista seurataan yleensä vertaamalla tavoitteisiin, mutta miten uskossa kasvamista mitataan? Jos verrataan vaikkapa matematiikan opiskeluun, niin aluksi neljän peruslaskutoimituksen osaaminen tuntuu riittävältä osaamiselta. Kun sitten opiskelee matematiikkaa lisää, huomaa, että matematiikka onkin paljon enemmän. Mitä enemmän opiskelee, sitä vähemmän tajuaa tietävänsä. Uskossa kasvaminen on jotain samantyylistä. Pietari selventää, missä asioissa kasvamista tarvitaan:

2. Piet. 3:18 Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

KASVAMINEN ARMOSSA

Paavalin kasvua armossa kuvaa hyvin kaksi Raamatunkohtaa:

Ef. 3:8 Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta

1. Tim. 1:15 Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.

Ensin Paavali koki olevansa pyhistä (uskovista) halvin, mutta loppuaikoina hän totesi olevansa syntisistä suurin. Tässä kävi samaan tapaan, kuin matematiikassa: armon tarve kasvaa, mitä pitemmälle uskossa etenee. Juuri uskoontullut ehkä ajattelee, että nyt nämä tietoiset synnit ja syyllisyys on poissa. Se on monille mahtava kokemus ja antaa motiivia jatkaa eteenpäin. Myöhemmin tajuaa tarvitsevansa armoa jatkuvasti. Kun vertaa itseään Jumalan pyhyyteen, huomaa olevansa täysin kelvoton ilman armoa. On monenlaista piilosyntiä ja väärää asennetta. On likaisia ajatuksia ja paljon muuta. Silloin on pakko turvata armoon yhä enemmän:

Room. 5:20 Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

Kun oppii tuntemaan Jumalan armoa ja rakkautta, uskaltaa kaikesta huolimatta rohkeasti rukoilla siunauksia ja tietää olevansa Jumalan lapsi ja taivaan perillinen:

Hepr. 4:16 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Armon kokeminen antaa voimaa ja rohkeutta. Kun tietää kelpaavansa Jumalalle, uskaltaa olla avoimesti uskova sekä rukoilla ja ottaa vastaan Pyhän Hengen voiman lahjana. Lahja tulee nimenomaan armosta.

1. Kor. 15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Ap. t. 14:3 Siitä huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.

Armo antaa intoa ja rohkeutta, jossa on Jumalan siunaus mukana. Armo toimii omalla kohdalla, mutta vielä runsaammin se voi toimia evankeliumin julistuksen kautta. Kun saat kokea armoa, olet armahtavainen myös muita kohtaan. Armoa etsivät uskaltavat lähestyä sinua ja voivat kokea Jumalan armon myös omassa elämässään.

KASVAMINEN KRISTUKSEN TUNTEMISESSA

Armo perustuu Jeesuksen sovitustyöhön ristillä. Mitä enemmän armoa tarvitsee, sitä läheisemmäksi Jeesus Kristus tulee. Raamattu kertoo hengellisistä lapsista ja täysi-ikäisistä:

1. Kor. 3:1 Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.

Kol. 1:28 Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa.

Hengellinen lapsi ei vielä ole oppinut tuntemaan Jeesuksen luonnetta ja tahtoa. Häntä voi ohjata omat mielikuvat ja asenteet ja on muitten ohjattavissa. Jumalan Sanan nälkä ohjaa tutkimaan Herran tahtoa, mutta hän voi myös ottaa muunlaisia vaikutteita. Hengellinen maito – yksinkertainen evankeliumi Jeesuksesta – on luonnollinen ravinto, joka vie lähemmäksi Jeesusta. Se kasvattaa luottamaan Jumalan Sanaan silloinkin, kun se aiheuttaa ’kasvukipuja’. Oma tahto ja omat luulot saavat väistyä viisaamman opastuksella.

Tähän sopii hyvä esimerkki, jonka kuulin eräältä julistajalta: hänen pieni tyttärensä kurkotti keittiön ikkunasta ulos. Asuto oli viidennessä kerroksessa. Isä kielsi ehdottomasti menemästä ulos ikkunasta. Tytär oli eri mieltä ja kiukutteli vastaan. Itkun seasta hän totesi isälleen: ”sä et rakasta mua”. Jumalan tahdon noudattaminen ja elämän tilanteet eivät aina tunnu osoittavan sitä Jumalan rakkautta. Kristuksen tunteva uskova kuitenkin luottaa viisaamman johdatukseen ja tietää Herran kulkevan vierellään kaikissa tilanteissa, myös silloinkin, kun itse tekee mieli kapinoida vastaan.

2.Piet. 1:2-3 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,

KASVAMINEN SANASSA

Monissa seurakunnissa suuri osa jumalanpalveluksen kuulijoista on vain penkinkuluttajia. He tulevat seurakuntaan kokemaan harrasta tunnelmaa, kuulemaan hengellistä viihdettä ja osallistumaan kustannuksiin. Jopa julistus ja esitykset voivat tukea tällaista asennetta. Tällaiset kristityt nauttivat tavallaan hengellisestä maidosta, mutta eivät anna sen ravita ja kasvattaa.

Jaak. 1:22 Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä — älkää pettäkö itseänne.

1. Piet 2:2 Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

Jos tällaisille hengellisille lapsille julistetaan Sanan toteuttamista elämässään ja Jeesuksen Kristuksen läheistä tuntemista, voivat monet lähteä pois pettyneinä, kun ilmapiiri ei ole riittävän harras ja viihdyttävä.

1. Kor. 3:1-2 Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään.

Sanassa kasvamien tarkoittaa muuttumista. Jumala haluaa sinun elävän täyttä elämää, jolla on iso merkitys myös iankaikkisuudessa; siihen sinut on luotukin. Usein on Sanan valossa tarkistettava asenteitaan ja elämänsä valintoja. Jumala ei halua sinun joutuvan turhille ja vahingollisille retkille elämässäsi. Nykyinen uutisointi ja viihdetarjonta muokkaavat helposti mukautumaan sellaisiin elämänasenteisiin ja valintoihin, joita joutuu myöhemmin katumaan.

Room. 12:2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

KASVAMINEN VASTUUSSA

Uskovan on hankala selvitä yksikseen. Tarvitsemme ystäviä ja seurakuntaa. Sen lisäksi, että tarvitsen muitten apua ja tukea, minulla on vastuu samalla tavalla muista. Epävarma ja helposti eksyvä uskova vahvistuu seurakunnassa muitten tukemana ja ymmärtää tehdä korjausta elämässään.

Gal. 6:1 Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.

Olemme vastuussa Jumalalle lähimmäisistämme ja siksi rukoilemme ja käymme hengellistä sotaa seurakuntamme ja paikkakuntamme puolesta. Se osoittaa hengellistä vastuuntuntoa, kun ei osoita syyttäen edes rukouksissa niitä, joiden pitäisi muuttua. Daniel osoitti oikeaa vastuuntuntoa samaistuen kansansa lankeemukseen ja pyytäen anteeksiantoa.

Dan. 9:5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi.

Daniel koki murhetta Israelin kansan tilasta ja koki olevansa osa sitä ja otti syyllisyyden myös omalle kohdalleen. Suurin esimerkki tästä vastuullisuudesta on Jeesus itse: Hän otti koko ihmiskunnan syyllisyyden omaksi syykseen ja kärsi sen vuoksi tuomion ja Jumalan hylkäämisen.

Yhteenvetona: mitä enemmän kasvamme uskossa, sitä vajavaisemmaksi tunnemme itsemme ja olemme enemmän riippuvaisia Jumalan armosta ja opastuksesta. Kuitenkin sitä enemmän voimme kantaa hengellistä hedelmää ympäristössämme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s