Mitä sanot Jumalalle ?

Kun rukoilet, elät arkielämää tai huokailet itseksesi, mitä sanot Jumalalle ? Raamattu kehoittaa ottamaan mukaan vilpittömiä sanoja, kun käännytään Herran puoleen (Hoosea 14:3, Vanha käännös). Pitäisikö sepittää jotain sanottavaa Jumalalle, vai kertoa, mitä sillä hetkellä on mielessä? Loppujen lopuksi sanat tulevat siitä, mitä sydän on täynnä, jos olemme rehellisiä: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Luuk. 6:45).

Entäpä, jos elämäntilanne on sellainen, että sydän on täynnä kiukkua ja harmia ? Voiko Jumalalle sitten kiukutella ? Job on Raamatussa varsinainen esimerkki kiukuttelusta. Hän purkaa omaa pahaa oloaan ja syyttää, että Jumala ei vastaa eikä välitä ja on muuttunut julmaksi (Job 30:21). Toisaalta Job kuitenkin ymmärtää, että raskas ahdistus purkautuu sanoina, joissa ei välttämättä ole mieltä eikä malttia (Job 6:2-3). Ihmiset yleensä suhtautuvat tuollaiseen puheeseen paheksuen ja moittien ymmärtämättä sanojen takana olevaa tuskaa (Job 6:26). Miten sitten Jumala suhtautuu tällaiseen syyttelyyn ja kiukutteluun ? Hänen mielestään sydämen tuskan purkautuminen sellaisenaan on ihan oikein; se on totuuden mukaista (Job 42:7). Jumala kestää ja ymmärtää sydämen purkauksia eikä loukkaannu niistä. Oikeastaan Hän iloitsee, kun tunnustaa todellisen tilanteensa itselleenkin antamalla tulla ne sanoina.

Miten siis rukoilet Jumalaa yksiksesi? Kuvitteletko, että kun rukoilet, vain silloin Jumala varsinaisesti kuuntelee sinua? Siksi voit erehtyä valmistelemaan rukousesityksen, jossa selittelet ja värität asiat niin, kuin toivot Jumalan sen ymmärtävän. Ehkäpä vättelet tiettyjen asioiden esilletuomista. Ehkäpä sinulla on selkeä rukouskaava eli esitys Jumalalle, jonka alle piilotat ne varsinaiset ajatukset, jotka mielessäsi pyörivät. Suljetko mielestäsi ne varsinaiset ongelmat rukousesityksen ajaksi. Rukouskaava rutiinilauseineen taitaa olla melko turhaa, jos sydän ei ole siinä mukana (Matt.6:7).

Uskonelämässä ongelmien keskellä voi unohtua, että Jeesus on varsinainen sielunhoitaja. Hän ymmärtää täysin sydämesi tilan ja voit rohkeasti lähestyä armahtavaa Herraa luottaen Hänen armoonsa ja apuunsa (Hepr. 4:15-16). Niinkuin arkipäiväisessä laatikoiden ja komeroiden siivouksessa tulee ensin sotkua ja kaaosta, kun selvitellään sisältöä, niin sydämenkin siivouksessa paha olo purkautuu sotkuna ja kaaoksena, kun uskallat avautua Jumalan edessä. Lopuksi voit kuitenkin luottaa, että Hän ymmärtää ja ottaa asiat hoitaakseen. Voi luovuttaa koko sotkun Hänen hoidettavakseen ja ottaa vastaan armon (1.Piet 5:7).

Ongelmallisissa elämäntilanteissa ei juurikaan jaksa rukoilla muitten puolesta ja ottaa vastaan, mitä Jumalalla on varattuna elämää varten. Kun on selvittänyt sydäntä painavat asiat Taivaallisen Sielunhoitajan tai tarvittaessa jonkun luotettavan uskovan ystävän kanssa, voi taas rukoillessa käyttää sanoja, jotka eivät ole omalta sydämeltä, mutta ovat Jumalan sanasta kumpuavia. Ensin voi huutaa, kuten erään sairaan pojan isä: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” (Mark 9:24). Kun käyttää uskon sanoja, saa kokea uskossaan eteenpäin menoa (Room. 10:10). Kun puhut Jumalalle epävamoja, mutta tosia asioita, alat itsekin luottamaan siihen. Sitten tapahtuu, niinkuin eräälle sadanpäällikölle, jolle Jeesus sanoi: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” (Matt 8:13). Kiitollinen mieli on hyvä esimerkki siitä, mikä ei luonnostaan ole sydämen syvimpiä asioita. Kun käyttää kiitollisia ja positiivisia sanoja, sydänkin oppii kiitollisuutta (1. Tess. 5:16-18).

Älä siis pelkää tuoda Jumalalle sydämesi sotkuja. Hän ymmärtää ja voit antaa se Hänen hoidettavakseen!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s