Puhtaat eläimet: kalan evät

Jatketaan vielä puhtaitten eläinten tutkimista; mitä ne merkitsevät meille nyt omassa elämässämme.

Mooseksen laki selittää: ”Kaikki evättömät ja suomuttomat vesieläimet olkoot teille iljetys” (3.Moos 11:12). Tutkimme ensin evien merkitystä kaloille ja hengellisten evien merkitystä sinulle ja minulle.

Lohen elämän mielekkyys ja tarkoitus toteutuu eviä käyttämällä: se ui voimakkaasti vastavirtaan toteuttamaan tärkenitä tehtäväänsä. Samoin uskovalla on jotain, joka vie voimakkaasti eteenpän: tahto, näky, kutsumus ym. Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän, jossa voit kokea elämän tarkoituksen toteutuvan ”… Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh 10:10).

Mitä evät siis kuvaavat ? Mitä Jumala odottaa meiltä ? Ehkäpä parhaiten eviä kuvaa tahto. Se on meillä jokaisella riippumatta älykkyydestä, henkisestä tai ruummiillisesta tilasta.

Kun Jeesus paransi sairaita, Hän kysyi usein, ”tahdotko”. Tässä pari esimerkkiä:

”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Jeesus kysyi. Sokea vastasi: ”Rabbuuni, anna minulle näköni.” (Mark. 10:51).

”Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ’Tahdotko tulla terveeksi?’. Sairas vastasi: ’Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’” (Joh. 5:6-8).

Vaikka sinulla ja minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia pyrkiä eteenpäin, meillä on tahto. Jeesus ei moittinut toivottomuutta, Hän odotti vain tahtoa. Ihmisellä on luontaisesti tahto voittaa ja olla hyödyllinen. Kalalta ei edellytetty lihaksia eikä muita kykyjä; evät riittivät. Mekin saamme olla heikkoja, epäileviä ja jopa toivottomia, mutta kun kerromme Jeesukselle, mitä todella tahdomme, Hän ottaa sen huomioon. Oma sisua ja yrittämistä ei edellytetä. Rukoile ja etsi tervettä, Jumalan vaikuttamaa tahtoa. Erään sairaa lapsen isä oli epätoivoinen ja epävarma, mutta sanoi Jeesukselle selvästi, mitä tahtoi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” (Mark. 9:24).

Avioliittolupaus on hyvä esimerkki tahdon ilmaisemisesta. Siinä ei luvata rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan kysytään: ”tahdotko” ja siihen vastataan ”tahdon”. Matkan varrella rakkaus voi välillä kadota, mutta kun tahto pysyy, opetellaa uudestaan rakastamaan.

Lohella on selvä tavoite, mihin se pyrkii eviensä avulla. Raamatussa kerrotaan Jesajasta, jolle Jumala antoi tavoitteen: ”Minä kuulin Herran äänen sanovan: — Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: — Tässä olen, lähetä minut!” (Jes. 6:8). Jesajalla oli tahto olla Jumalan käytettävissä ja hän oli valmis, kun Jumala kutsui. Ehkä sinulla on käsitys, että kutsu hengelliseen tehtävään koskee vain harvoja, jotka uhraavat elämänsä kokonaan tehtävälleen. Katsotaanpa, mitä muurin rakentaminen kuvaa omassa tehtävässään olemista: Jumala etsii ihmisiä tärkeisiin tehtäviin suojaamaan viholliselta ja voittamaan ”Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa ja torjuisi maataan uhkaavan tuhon, mutta sitä miestä en löytänyt” (Hes. 22:30). Kun tekijöitä toisessa tilanteessa löytyi, kyse ei ollutkaan jostain suuresta lähetystehtävästä vaan jostain muusta. Nehemian kirjassa on siitä hyvä esimerkki ” Hevosportilta eteenpäin olivat työssä papit, kukin oman talonsa kohdalla” (Neh. 3:28). Tehtävänä olikin hoitaa oma koti ja oman perheen turvallisuus kuntoon. Vaikka me joskus haluamme olla jotain suurta, niin Jumala kutsuu ennenkaikkea hoitamaan omaa uskonelämäämme. Lähetyskenttänä voikin olla, oma perhe, ystävät, tuttavat ja naapurit.

Tehtävä ei aina ole näkyvää eikä tuloksia välttämättä huomata. Daniel koki tehtäväkseen rukoilla pakkosiirtolaisuudessa elävän Israelin puolesta (Dan 9:2-3, 17). Daniel ei toteuttanut käytännössä mitään Israelin paluun hyväksi, mutta hänelläkin oli suuri tehtävänsä.

Kun tahdot elää täyttä elämää ja pyydät Pyhän Hengen voimaa päästä tavoitteeseesi, voin Paavalin tavoin sanoa ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni” (2. Tim. 4:7).