Puhtaita sorkkaeläimiä

Jumalan sana on elävä ja voimallinen – niinhän olemme oppineet. Testataanpa hieman: Mitä sinulle merkitsee seuraavat Raamatun jakeet:

”Sanokaa israelilaisille: Maaeläimistä saatte syödä kaikkia nelijalkaisia, joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa. Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä.” (3.Moos 11:2-4: 2)

Tuleeko voimallinen olo ? No, tuota Mooseksen lain kohtaa selittää ehkä parhaiten Hebrealaiskirje: (Hebr 10:1) ”Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.”

Siis tuo laki eläimistä on myös varjo todellisuudesta. Mikähän se todellisuus on ? Mietitään ensin eläinten jälkiä: On tassun jälkiä, kavion jälkiä ja sorkan jälkiä. Sorkan jäljet erottaa selvästi kaikista muista. Jäljistä näkee, mikä eläin siitä on kulkenut. Samoin ihmisen elämän jäljistä eli vaelluksesta näkee, kuka on Kristuksen oma. Vaikka olisi hyvin monenlaisia ihmisiä, uskovan vaelluksen ja elämän perustuksen erottaa muista.

Onko näin ? Toisinaan tuntuu, ettei ole juuri mitään eroa. Saman murheet, sama päivittäinen selviäminen. Sairaudet, onnettomuudet ja perhetragediat näyttävät kohtaavat samalla tavalla kaikkia. Uskovat saavat myös nopeussakkoja, kuten muutkin. On kiire, väsymystä, masennusta ym. Erottaako uskovat vaelluksen sitten muista ihmisistä ?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että Jeesus on luvannut olla kanssamme aina (Matt. 28:20). Niinkuin Hän oli opetuslasten kanssa aikoinaan, niin Hän on nytkin Pyhän Hengen kautta kanssamme. Mihin tahansa tilanteeseen joudut, Jeesus on kanssasi. Ehkäpä olet unohtanut sen. Hän ei varjele meitä pimeiltä elämän hetkiltä, mutta on niissä tilanteissa vierellämme (Ps. 23:4). Ei ole siis oikeastaan mitään syytä pelätä. Herra ei varjele meitä pimeiltä tilanteilta, mutta on siellä meidän kanssamme. Mietippä tiukkoja tilanteita elämässäsi: jokin tärkeä tentti opiskelussa, työhaastattelu tai olet jäänyt yksin ja unohdettu. Kaikissa niissä hetkissä Jeesus on kanssasi; et ole yksin eikä tarvitse panikoida. Asiat ovat korkeammassa kädessä. Entä muut, joiden elämän perustus ei ole Jumalassa ? Elämän tilanteet ovat omalla vastuulla. Pitää pärjätä yksin ja turvattomana. Pelko ja paniikki voi vallata. Voi tuntea itsensä täysin mitättömäksi. Elämän vaellus on erilaista.

Toinen mieleen tuleva ero on se, että mikään ei ole meidän kohdallamme sattumaa. Kaikki tilanteet – hyvät ja pahat – Jumala kääntää omiensa parhaaksi, vaikka täällä ajassa emme sitä ymmärräkään. (Room. 8:28). Kaikki hetket ja tilanteet ovat Hänen tiedossaan; myös tulevat. Sinä ja minä olemme suuriarvoisia Jumalalle ja Hän seuraa meitä tarkkaan (Matt 10:29-31) ja kulkee aina rinnallamme. Entäpä muut ? He kokevat, että sattuma heittelee heitä, on pelkoa tulevaisuudesta ja onnettomuuden pelkoa. On selvä ero elämän jäljissä.

Kaikkein surimpana erona on uskovien toivo iankaikkisesta elämästä. Mikään kadotustuomio tai rankaisu ei voi kohdata Hänen omiaan (Room. 8:1). Kun maanpäällisessä elämässä on käsillä viimeiset hetket omalla tai omaisten/ystävien kohdalla, uskovilla on toivo paremmasta. Vaikka suru on läsnä, sen ei tarvitse lannistaa, koska on toivo iankaikkisesta elämästä (1. Tess. 4:13). Mitä se iankaikkinen elämä sitten on ? Se on jotain valtavaa, jotain taivaallista hallitsemista, jota on vaikea kuvitella (Ilm. 22:5). Tämä ajallinen elämä ei ole turhaa eikä se jää kesken. Elämä jatkuu ja sen tarkoitus toteutuu maallisen kuoleman jälkeen. Uskova ei menetä persoonallisuuttaa, kuten joissain uskonnoissa käsitetään. Meidän persoonallisuus säilyy ikuisesti – tosin ilman syntiä.

Mielenkiintoisin ero uskovien ja muiden välillä on Jumalan viisaus. Jumalan viisaudessa ei älykkyysosamäärällä ole merkitystä. Jeesus riemuitsi siitä, että lapsetkin ymmärtävät Jumalan viisauden, kun taas järkeilemällä sitä ei tavoita (Luuk. 10:21). Taivas on tarkoitettu vain lastenkaltaisille (Luuk 18:16). Niinkuin lapsi uskoo ja kuvittelee todella suuria ja mielikuvituksellisia asoita, niin uskovatkin tavoittavat uskon kautta Jumalan suuruuden, vaikka eivät sitä osaisi selittääkään. Jumalan viisaus hallitsee kaikkea. Jumalan ääretön rakkaus ja armo on käsittämättömiä. Ne voi omistaa vain uskon kautta. Jos vertaat tätä ateistin viisauteen, hän uskoo vain sen, mitä järjellä voidaan käsittää, mitä voidaan mitata, laskea, havaita tai tuntea. Hänen uskonsa rajoittuu siihen, mitä aivot voivat omaksua. Se on mitättömän pieni osa siitä suuresta Jumalan viisaudesta, jonka uskovat tavoittavat. Jumalan viisaus on niin suuri, että sitä on täysin mahdoton kuvata tai edes aavistaa (1.Kor 2:9-10). Kuitenkin Jumala ilmoittaa sen omilleen Pyhän Hengen kautta. Uskolla ja luottamuksella tavoittaa sen, mitä viisaudella ei tavoita.

Uskovan elämän vaellus jättää ihan erilaiset jäljet, kuin muiden elämä.

Toinen eroavaisuus puhtaan ja saastaisen eläimen välillä on märehtiminen. Lisäksi mainitaan vain maaeläimet. Palataan näihin ominaisuuksiin myöhemmin.