Taivaallinen kosketus – jänis esimerkkinä

Ensin asiaa jäniksestä: kun jänis juoksee kettua pakoon korkeassa heinikossa, se ei näe pitkällekään eteensä ja juoksee kuin sokkona, eikä tiedä, minne pitäisi mennä. Jänis on kuitenkin senverran viisas, että se muutaman normaalihypyn jälkeen tekee korkean loikan ruohojen yläpuolelle ja vilkaisee ympärilleen. Vaikka se jatkaa samaa sokkojuoksua, se tietää mielessään, missä suunnassa on turvallinen pusikko ja missä kettu on menossa. Jäniksellä on mielessään jonkinlainen näky todellisuudesta, vaikka ei heinikossa näekään juuri mitään.

Myös uskovat voivat elää samaan tyyliin sokkona: jokapäiväinen selviäminen tukehduttaa, ei tiedä mihin mennä, miten valita, uhkakuvat valtaa mielen. Voi olla sairautta, väsymystä, masennusta ja tuntuu, että Jumala ei kuule. Toisinaan kuitenkin koemme hengellisen loikan ja saamme kosketuksen taivaallisiin. Se voi olla rukoushetki, lohduttava sana, ilmestys, uusi oivallus tai jopa epätoivoinen luovuttaminen: en jaksa enää. Tällaisessa hetkessä silmämme voivat aueta taivaallisiin, ja näemme todellisuuden, niinkuin Jumala sen näkee. Kun sitten palaamme samaan vanhaan arkeemme, näemme asiat aivan eri kannalta. Suuret murheen aiheet näyttävätkin mitättömiltä ja mielen täyttää uusi toivo. Vaikka tilanne on sama, kuin ennenkin, sydämessä on rauha ja pelot ovat häipyneet. Jumalan silmillä katsoen maailma on toivoa täynnä.

Me olemme usein kiinni näissä ajallisissa tilanteissa, vaikka oikeastaan näkymätön on sitä todellista; tämä on vain häviävää varjokuvaa (2.Kor 4:18). Kun kerran pääsemme perille taivaaseen, näemme lopulta kaiken, niinkuin ne oikeasti ovat. Nyt kaikki on vähän arvoituksellista (1.Kor 13:12). Jumala hallitsee kaikkea suuressa viisaudessaan, joka vaikuttaa siinä todellisessa näkymättömässä maailmassa (Efes. 3:10). Jumalan rakkaus on suurin näistä todellisista voimista (Room 8:38-39). Kun saamme kokea jotain taivaallista, se on Jumalan rakkautta. Se avaa meidän silmät näkemään tämän ajallisen sijasta todellista maailmaa. Jumala on suurempi, kuin meidän omat maalliset ongelmamme ja se rauhoittaa sydämemme (1.Joh 3:18-21). Meidän valintaongelmamme eivät ole ongelmia Jumalalle (Jes 30:21). Voimme luovuttaa maalliset murheemme hänen hoitoonsa (1.Piet 5:7). Pahan voimat yrittävät sumuttaa meitä tuijottamaan näitä ajallisia murheita, saattaakseen meidät epätoivoiseksi, mutta ne ärjyvät turhaan, kun turvaamme Jumalaan, joka hallitsee todellisuutta (1.Piet 5:8).

Psalmeista näkee hyvin, miten Daavid koki monesti tuon sokeana ja epätoivoisena juoksun, mutta avasi sitten silmät näkemään Jumalan todellisuuden. Monissa Psalmeissa on tällainen rakenne: ensin epätoivo ja sitten vahva luottamus. Esimerkkeinä Psalmit 54, 56, 57 ja 59.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s