Mikä usko pelastaa ?

Mitä usko oikeastaan on ? Onko se vahvaa uskottelua ja vakuuttelua ? Jos mitään ei tapahdu, onko vain liian vähän uskoa ?  Uskon olemusta selittää Hebr. 11:1: ”Usko on luja luottamus” (vanha käännös). Se on luottamusta ja toivon perustamista johonkin; mutta mihin ?

Toisinaan kuulee väitettävän, että jos vain on uskoa edes vähän (perustuen Luuk. 17:6), niin voi tapahtua mitä vain. Pitääkö siis vain uskotella vahvasti, niin kaikki on mahdollista ?   Tuo yksipuolinen uskon näkemys selkenee Apt. 16:31: Uskon kohde on Jeesus; luottamuksen kohde on Jeesus. Ei auta uskotella asioiden tapahtuvan, vaan luottamalla Jeesukseen, on asiat paljon viisaammissa käsissä.

Jeesukseen luottaminen tuo turvan (Naah. 1:7). Epävarmassa tavoitteiden ja tapahtumien ristiriidassa oikea luottamus tuo turvan, kun asiat jätetään parempiin käsiin, joihin voi luottaa. Se tuo rauhan ja todellisen siunauksen (Jer. 17:7). Yksi todellisen uskon seuraus on, että uskallamme hakea turvaa ja apua Jumalalta ilman pelkoa ja häpeää (Hebr. 4:16, Efes. 3:12). Hän ei syyttele vaan haluaa auttaa asioiden yli eteenpäin, vaikka kuinka kompastelisimme elämän tiellä.

Mihin tällainen luottamus sitten perustuu ? Eikö jonkinlainen oikeus pitäisi meidänkin kohdalla tapahtua, kun rikomme ihmisiä ja Jumalaa vastaan ?  Oikeus on oikeastaan jo tapahtunut. Jeesus on ottanut meidän syyllisyytemme omaksi syyllisyydekseen ja kärsinyt oikeudenmukaisen rangaistuksen (Kol. 1:122, Jes. 53:4-5). Meillä on siis täysi oikeus tulla häpeilemättä Jumalan armon piiriin. Meillä on oikeus omistaa täysi sisäinen rauha.  Armo on varma ja luotettava jokaisen koettavaksi (1.Tim. 1:15).

Jumalan lapsina meitä voi verrata pieniin lapsiin: Jos lapsi luottaa äitiinsä, niin vaikka hän tekisi pahaa ja rikkoisi äidin käskyja tai satuttaisi itsensä, niin aina hän turvaa äitiinsä ja pyrkii syliin. Ei pieni lapsi osaa niin hävetä tekojaan ja pelätä seurauksia, vaikka tajuaakin tehneensä pahaa. Äitiin turvaaminen on ensimmäinen ajatus. Lasten kaltaista rohkeaa uskoa mekin tarvitsemme selviytyäksemme eteenpäin (Matt.19:14).  Vaikka kuinka elämä repii ja oma elämänhallita pettää, aina voimme nousta ja hakea turvaa ja uutta voimaa Jumalan armosta (Sananl.24:16).

Luottamus Jeesukseen, hänen sovitustyöhönsä on sitä uskoa, joka pelastaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s