Hengellinen ikä

Hengellistä ikää ei voi laskea vuosissa. Jokainen voi miettiä kohdallaan, minkä ikäinen on. Johannes kirjoittaa Raamatussa kolmesta ikäjaksosta: lapsi, nuori ja isä. (1.Joh 2:12-14). Lapsi tuntee taivaan isän syntien anteeksiantajana, nuori on oppinut tuntemaan Sanan, on voimakas ja on voittanut pahan. Isä tuntee Jumalan mielen alusta alkaen.Raamattu kehoittaa lapsia nauttimaan hengellistä ’maitoa’ eli uskonelämän tärkeimpiä perusasioita (1.Piet 2:2), mutta myös varoittaa, että siihen ikään ei ole syytä jäädä (1.Kor 3:2). Lapsi nauttii Jumalan armosta täysin ilman ansiota. Taivaan Isä ei koskaan hylkää. Taivas on tehty nimenomaan lapsenmielisille. Taivas on tuleva koti, kun hyväksyy kohdalleen Jeesuksen sovitustyön: syntien anteeksisaamisen ja Taivaan Isän rakkauden. Missä tahansa elämäntilanteessa uskova voi palata hengelliseen lapsuuteen. Epäonnistuneena ja langenneena hän voi palata Taivaan Isän luo ja kokea jälleen Hänen hyväksyntäänsä. Hengellinen lapsuus on uskon perustus, josta ei ole koskaan syytä luopua. Toisaalta, jos pysyy vain lapsena, elämässä ei ole juurikaan haasteita eikä tavoitteita. Muitten opastaminen ei oikein onnistu, kun ei itsekään vielä ole alkua pitemmällä.
Hengellinen nuori on löytänyt elämän merkityksen ja Jumalan antamat haasteet. Hän haluaa kokea Pyhän Hengen voitelua, toteuttaa Jumalan suunnitelmaa ja puskea eteenpäin hengellisessä taistelussa (Matt 10:7-8). Hyvänä esimerkkinä Raamatussa mainitaan Apollos, joka oli innokas ja voimakas julistaja; vaikka tiedossa oli puutteita (Apt 18:25-28). Nuori haluaa olla voittaja ja voittajan puolella. Kuitenkin, jos ei mene eteenpän uskossa, niin voi tulla ongelmia: Oma näky, oma kutsumus, oma voitelu on tärkeämpi, kuin muitten (Mark. 9:38). Mielen voi vallata myös ankaruus ja rakkaudettomuus, jos muut eivät ymmärrä, kuten me (Luuk 9:54). Kaikkien uskovien pitäisi tavoitella nuoruutta: aktiivisuutta, haasteita ja voitontahtoa, kunhan muistaa, että Jumala hyväksyy ja rakastaa muitakin.
Hengellinen isä ei enää yliarvosta omaa tehtäväänsä, vaan niitten parasta, jotka hänen lähellään ovat. Kun Daniel tajusi, miksi rankaisut ovat kohdannee Israelin kansaa, hän ei osoittanut muita, vaan rukoile: ”ME olemme syntiä tehneet” (Dan 9:4-5). Hän otti vastuun kansasta, ymmärsi sen tilanteen ja rukoili koko kansan puolesta. Mooses jakoi mielellään vastuuta ja Pyhän Hengen voitelua muille, vaikka joutui luopumaan omastaan; hän ajatteli koko kansan parasta (4.Moos 11:25-29). Hengellinen isä iloitsee, kun läheiset, seurakunta tai oma kansa menestyy, vaikka se tapahtuu muiden kutsumuksen ja voitelun kautta. Hengellinen isä on uskollinen omiensa puolustaja vaikeissakin tilanteissa, eikä hae omaa etua tai mainetta (2.Moos 32:10-14).
Uskovina me voimme olla kaiken ikäisiä: tuntea Jumalan armoa ja rakkautta, kokea haasteita ja voitontahtoa ja kantaa läheisistämme vastuuta oikealla tavalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s