Ainoa uskovainen

Kun Jeesus tuomittiin kuolemaan ja ristiinnaulittiin, oli aika vähän uskovia. Opetuslapset olivat odottaneet, että Jeesus toteuttaisi profetiat ja perustaisi uudelleen Israelin kuningaskunnan. Toisaalta he tajusivat, että jostain hengellisemmästä valtakunnasta olisi kyse; ainakin sitten taivaassa. Kuitenkin heidän odotuksensa romahtivat ja he kuvittelivat, että kaikki oli nyt ohi. Ylipappien kateus oli voittanut ja Messias oli kuollut. (Luuk 24:7).Jeesusta palvelleet naiset tekivät vain sen, mitä oli tehtävissä ja halusivat toteuttaa viimeisen palvelukset kuolleelle Messiaalle: hoitaa edes hautaamisen oikeiden tapojen mukaan. Tulevaisuuteen uskovia Jeesuksen seuraajia ei enää ollut.
Oli kuitenkin yksi poikkeus: Hän oli kuunnellut Jeesuksen puheita ja ymmärtänyt jotain siitä tulevasta taivasten valtakunnasta. Vaikka hän oli rikollinen ja joutui roomalaisten vangitsemaksi, hän muisti Jeesuksen opetukset. Kun hänet tuomittiin kuolemaan, hän tajusi, että ihan omien ansioidensa vuoksi hän siihen joutui. Kuolemantuomio toteutettiin sitten sattumalta yhtäaikaa, kun Jeesus tuomittiin. Hän ei odottanut enää mitään elämältään tässä ajassa, siksi hänen mielessään oli vain, mitä tapahtuisi kuoleman jälkeen. Siinä hän muisti Jeesuksn opetukset taivaallisesta valtakunnasta, jossa Jeesus on kuninkaana. Ehkä hän tajusi senkin, että Jeesuksen oli kuoltava syyttömänä kaikkien ihmisten edestä. Siksi hän sanoi ristillä Jeesukselle ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi” (Luuk 23:42). Niin ainoa uskova siihen aikaan pani toivonsa Jeesuksen armahtavaisuuteen ja luotti siihen tulevaisuuteen, mistä Jeesus oli opettanut. Siksi hän saikin ensimmäisten joukossa kokea elämän tuonpuoleisen paratiisin sinä päivänä ja iloita pelastuksestaan, kun muut Jeesuksen seuraajat olivat menettäneet uskonsa ja toivonsa parempaan.
Jumalalle eivät ratkaisevinta ole ihmisen teot, vaan se, että hän tunnustaa Jumalan olevan oikeassa ja panee toivonsa siihen, minkä Jeesus on meille ristinkuolemalla valmistanut.