Uskoa ja epäuskoa

Raamatun henkilöt ovat olleet todellisia uskon sankareita, niinkuin jouluevankeliumissakin Maria ja Joosef toteuttivat rohkeasti Jumalan antamaa tehtävää ilman epäilyksiä. Jumalan ohjaamana he toteuttivat Hänen suunnitelmansa ja selvisivät kunnialla nopeasti kaikista vaikeuksista ja ongelmahetkistä. Vastaako tämä käsitys todellisuutta ?Raamattu kertoo lähinnä sellaisista asioista, jotka vaikuttivat Jumalan suunnitelmien toteutumiseen. Useasti on kuitenkin kerrottu myös uskon sankareiden epäonnistumisista, epäuskon ja epätoivon hetkistä sekä lankeamisista, kuten Aabraham, Daavid, Simson ja Pietari. Jouluevankeliumissakin oli kyseessä ihan tavalliset ihmiset, joilla oli omat heikot hetkensä ja oma tunne-elämänsä. Kuvitteleppa, miten Joosefilla oli selittämistä työkavereille, kun nuori morsian oli raskaana ja isästä ei ollut varmaa tietoa. Entäpä, kun viimeisillään raskaana olevan tytön piti ratsastaa aasilla yli 70 kilometriä viranomaisten vaatimuksesta. Mitähän Joosef ajatteli, kun ei onnistunut saamaan mitään puhdasta huonetta tai edes petiä synnyttävälle vaimolleen. Navetassa asuminen oli se, mihin hänen vastuuntuntonsa perheestään ylsi. Eipä siinä joka hetki iloittu. Varmaan oli masennuksen ja epätoivon hetkiä ja ehkä he jopa syyttelivät toisiaan, kun ei mikään tuntunut onnistuvan.
Enkeli-ilmestykset ja paimenien vierailu kokemuksineen olivat varmaan ihan välttämättömiä nostamaan mieltä olosuhteiden tuomasta ahdistuksesta. Myös tietäjien vierailu ja lahjat olivat tarpeen, että pako Egyptiin onnistui.
Suomen seurakunnissa on ollut pitkään vaikuttamassa jonkinlainen onnistumisen pakko: Jos kerran on uskossa ja Pyhä Henki auttamassa, niin kaikki asiat on pakko järjestyä. Jos uskoon tullut laitapuolen kulkija lankeaa uudelleen entiseen elämäntyyliin, niin varmaankaan hän ei tullut oikeasti edes uskoon – näin sitä helposti ajatellaan. Jos uskovalla on ongelmia avioliitossa tai muilla elämän alueilla, niin ongelmat on pidettävä piilossa, ettei mene hyvän uskovan maine. Eihän sitä ole edes kunnolla uskossa, jos kompuroi elämässään eikä selviä ongelmistaan. Nämä tilanteet tietenkin kärjistetysti esitettynä.
Lauluntekijä on tuntenut omaa heikkouttaan ja epäonnistumistaan tehdässään laulun ”Saanko kerran lunta valkeemmaksi”.
Alkuperäiset sanat erääseen kohtaan ovat: ”Lankean, taas jälleen nousta koitan, kotirannan rauhaan tähyilen”. Siinä ajatuksena on, että vaikka kuinka kompuroisi elämässään ja olisi ongelmia selvitettävänä, se ei voi viedä uskovan varmaa toivoa, että Taivas on päämääränä. Usko ei häviä, vaikka olet masentunut, epäonnistunut tai epätoivoinen. Pelastus ja armo on varmaa, Jumalan rakkaus ei siitä yhtään vähene. Uudemmat sanat tuohon alkuosaan ”Uskon kautta kiusaukset voitan …” eivät ihan kuvaa sitä alkupräistä ajatusta.
Vaikka uskovana epäonnistut, masennut ja usko tuntuu menneen, voit silti täysin luottaa, että asiat ovat Taivaan Isän tiedossa ja hallinnassa. Joskus tuntuu, että kaikkein epätoivoisimpien tilanteiden kautta Jumala toteuttaa kaikkein suurimmat siunaukset. Esimerkkinä esimerkiksi jouluevankeliumi.
Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s