Luojan luomana luojana

Eräs katulapsi oli tottunut syömään roskiksista, mitä vain löysi. Yhtenä ruokalajina oli banaaninkuoret. Kristitty turisti ajatteli antavansa oikeatakin ruokaa ja antoi hänelle kokonaisen banaanin. Katulapsi kuori banaanin, heitti sisällyksen pois ja söi kuoret. Hänelle oli ihan uutta, että sisällyksenkin voisi syödä. Toisinaan meillä muillakin käy samoin, että pidetään kiinni jostain totutusta, eikä uskalleta lähteä tekemään mitään uutta, koska siinä on omat riskinsä. Samaa tilannetta kuvasi kuningas Salomo Raamatussa ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla” (Saarn.1:9). Onko siis kaikki uuden luominen ja kokeminen loppunut luomiskertomuksen jälkeen ?Jumala on Luoja ja Hän toteaa, että Raamatun luomiskertumuksesta alkanut luominen jatkuu edelleen: ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa?” (Jes 43:19). Entä sitten ihminen ? Onko ihmisen tehtävä luoda uutta ja pyrkiä aina johonkin uuteen ? Luomiskertomuksessa sanotaan: ”Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen” (1.Moos 5:1). Meidät on luotu Luojan kaltaiseksi eli myös luomaan uutta. Salomon toteamus ei siis pitäisi toteutua kristityn elämässä. Raamattu kehoittaakin meitä uudistumaan jatkuvasti ja tulemaan enemmän Luojan kaltaiseksi (Kol.3:10).
Kun tarkemmin katsoo, niin ihminen on luonut todella paljon uutta: taide, musiikki ja ennen kaikkea keksinnöt. Nykyinen elintaso perustuu kokonaan uusien keksintöjen soveltamiseen. Ihmiseen on siis luotu kyky luoda uutta, oli sitten kyseessä kristitty tai ei. Toinen asia on sitten, onko se luotu asia hyvää vai pahaa, jos vertaillaan vaikka terveysteknologiaa tai atomipommin keksimistä. Molempia voi käyttää oikein tai väärin. Kumma kyllä monet uskovat pelkäävät keksiä uutta vaikkapa seurakunnan toiminnassa, evankelioimisessa tai musiikissa. Paavali aikoinaan muutti työtapojaan aina sen mukaan, kuin huomasi tarpeelliseksi (1.Kor 9:22), mutta me kristityt pyöritämme samaa evankelioimisrumpaa vuodesta toiseen.
Tuon vanhasta kiinni pitämisen huomaa helpoimmin musiikissa. Hengellisten laulujen tyyli on usein kopioitu sekulaarimusiikista: tango, valssi, humppa, marssi. Kun rock-musiikki alkoi yleistyä, sitä vastustettiin aluksi sen kaikissa muodoissa; vasta vuosien päästä se on hyväksytty hengellisten musiikin tyyliksi. Samoin on käynyt monille soittopeleille, kuten haitari ja viulu. Miksi me kristityt emme voisi luoda jotain uutta musiikin alalla ? Tässäpä olisi haaste nuorille, jotka etsivät omaa musiikki-identiteettiään. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että Jumala, Luoja on tämän kyvyn meille antanut ja siksi on tärkeää pyytää Häntä vahvistamaan meissä oikeanlaista luovuutta. Kuten keksinnöistä todettiin, luovuutta voi käyttää myös väärin. Toisaalta voi sanoa, että hyvä, kun esitetään musiikkia myös vanhemmalla tyylillä, sillä sitä ainakin vanhemmat ihmiset ymmärtävät ja ottavat sanoman ehkä helpommin vastaan.
Haasteena kuitenkin: haluammeko olla perässäkulkijoita kopioiden kaiken tarvittavan vai haluammeko olla Luojan luomia luojia ?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s