Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa ?

Kehoittaako Raamattu käyttämään ruumiillista kuritusta lasten kasvatusmenetelmänä ? Siinä on kiistelty aihe. Ainakin Raamatun vastustajat väittävät niin; onko se totta ?Mitä sitten tarkoittaa kurittaminen ? Esimerkiksi sanonta ’pitää lapset kurissa ja nuhteessa’ ei välttämättä sisällä ollenkaan ruumiillista kuritusta vaan turvallisten, yleisesti hyväksyttyjen rajojen opettamista lapsille. Miksi sitten kuritus Raamatussa pitäisi merkitä sitä ruumiillista ?
Raamattu sanoo: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananl 12:24) Suomessa kurittaminen liitetään siihen, että vanhempi vihastuu lapsen käyttäytymiseen ja antaa selkään. Onko se rakkauden osoittamista ? Onhan nykyäänkin toki kansoja, joissa vitsan käyttö tai läimäyttely on niin hyväksytty rajojen opetusmenetelmä lapsille, että sitä ei pidetä ollenkaan pahana. Se on juurtunut tosi syvälle sellaiseen väkivaltaiseen kulttuuriin, jossa voiman käyttö on yksi selviytymiskeino elämässä. Raamatun aikoina tällainen oli jo jäämässä historiaan, mutta ainakin symbolisesti sanoja ’vitsa’ ja ’kuri’ käytettiin kuvaamaan turvallisten rajojen opettamista lapsille. Yksi Raamatunkohta ei kuitenkaan vielä anna selvyyttä sanojen merkitykseen.
Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.” (Sananl 4:1) Tuo Raamatukohta valottaa selvemmin sen, että kuritus oli nimenomaan sanallista opetusta ja nuhdetta, kun lapsi teki tyhmyyksiä. Kyse ei siis ainakaan tässä ole ruumiillisesta kurituksesta.
Raamatussa sanotaan kuitenkin monin paikoin, että kuritus tuo murhetta. Jos esimerkiksi isä ei anna lapsen hypätä kymmenennen kerroksen ikkunasta ulos, niin lapsi voi suuttua ja vihata isäänsä. Kyllähän siitä murhetta tulee. Jos sitten vaikkapa vesi-ilmapallo pudotetaan ikkunasta ja lapsi näkee, miten sen käy, niin ehkä hän oppii luottamaan isän arvostelukykyyn. Sanoihn ’kuritus’ ja ’vitse’ sisältyy murhetta ja ehkä myös kipua. Lapsi oppii pettymystekin kautta turvalliset elämisen rajat ja oppii luottamaan vanhempiinsa.
Hyvin monissa kohden Raamatussa myös todetaan, että kuritukseen liittyy rakkautta. ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon” (1.Joh 4:18). Tuosta voi päätella sen, että jos kuritus saa aikaan pelkoa lapsissa, se ei ole rakkaudessa tehty. Jos kuritus eli rajojen asettaminen tapahtuu taas rakkaudessa, lapsi ainakin myöhemmin tajuaa sen arvon ja oppii rakastamaan ja luottamaan vanhempiinsa. Omasta kokemuksestani olen huomannut nuo molemmat tosiksi.
Siis Raamattu kehoittaa vanhempia kurittamaan lapsiaan, mutta sanan merkitys on etsittävä koko Raamatun sanomasta ja kulttuuritaustasta eikä ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten sanakirjasta.
Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s