Toisia johtajia kunnioitetaan ja toisia vihataan. Valtioiden, yritysten ja seurakuntien tulevaisuus riippuu melkoisesti johtajista.Israelin kansan kaksi ensimmäistä kuningasta – Saul ja Daavid – olivat hyviä esimerkkejä kahdesta erityyppisestä johtamistavasta. Saulille oli tärkeää kansan kunniotuksen ja vallan säilyttäminen. Daavidille oli tärkeää kansan menestyminen.
Saulin ensimmäinen virhe oli säilyttää muodollinen hallintavalta vaikkapa ottamalla vastoin Jumalan tahtoa papin tehtävät ja suorittamalla uhrimenoja (1.Sam 13:8-14). Hän pyrki saamaan maksimaalisen hyödyn sodassa, pitämällä sotilaita nälässä (1.Sam 14:24) ja pönkittämällä omaa kunniaansa sekä keräämällä luvatonta sotasaalista (1.Sam. 15:12-15). Omaa valtaansa hän yritti vahvistaa yrittämällä tappaa ja myös tapattamalla vastustajikseen kuvittelemiaan (1.Sam 20:30-31, 22:13-18). Hän vaati palvelua ja kunnioitusta. Saul muistuttaa monella tapaa useita menneitä ja nykyisiäkin valtionpäämiehiä. Saulin johtamistapa on tuossa ohessa kuvattuna.
Daavid ei halunnut väkisin kuninkaaksi, vaikka oli voideltu siihen tehtävään. Hänelle tärkeintä oli oman kansansa menestyminen (1.Sam.17:34-50). Hän halusi huolehtia syrjäytyneistä ja katkeroituneita ja auttaa heitä eteenpäin (1.Sam.22:4). Hän kunnioitti Saulia eikä halunnut surmata vainoojaansa, vaikka oli hyviä tilaisuuksia (1.Sam 24:5-7, 26:8-11). Hän auttoi israelilaisia, vaikka he Saulin johdolla vainosivat häntä (1.Sam.23:1-5). Daavid ei iloinnut Saulin kuolemasta vaan suri sitä (2.Sam.1:11-12). Daavidin johtamistapa oli päinvastainen, kuin Saulin. Daavidia kunnioitettiin enemmän, kuin mitään muuta kuningasta Israelissa. Hän on jäänyt historiaan varsinaisena kuninkaan esimerkkinä.Entäpä, mikä on oikea hengellinen johtamistapa ? Jeesus opettaa selvästi johtajuuden periaatteita ”Joka on johtaja, olkoon kuin palvelija” (Luuk. 22:26) ja antaa siitä käytännön esimerkin (Joh. 13:4-5). Todellinen johtaja ansaitsee muitten kunnioituksen palvelemalla.
GospelNet.fi - asiaa elämästä ja uskosta 