Armo hukassa kilvoittelijalla !

Toisinaan näyttää siltä,että kristityn tärkein käsky on: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene” (Luuk 13:24). Kun Jumala tuntuu etäiseltä, pidetään kynsin ja hampain kiinni uskonvaelluksesta. Kilvoitellaan ja kilvoitellaan väsyksiin saakka ettei vain eksyttäisi tieltä. Sellainen omat tunteet sammuttava, itsensäkieltävä ja askeettinen kilvoittelu tekee hyvää omalle lihalliselle mielelle; näin ajatellaan. Lisäohjeena käytetään vielä kehoitusta: ”Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan” (Hebr. 12:4). Oikean kilvoittelun varmistamiseksi tehdään vielä lisäsääntöjä, ettei vain eksyttäisi lähellekään syntiä. Onko asia todella näin?Usko on suhde Kristukseen. Sitä verrataan Raamatussakin monesti avioliittoon tai kihlaukseen. Mitä ajattelisit miehestä, joka vakuuttaa vaimolleen uskollisuutta sanomalla, että tänäänkin taas sai tosissaan taistella vastaan etten olisi pettänyt sinua. Tai: kaupassa oli pakko vaihtaa toiseen kassajonoon, kun siinä jonossa kassaneiti oli niin nätin näköinen. Mitä arvelisit, kumpi pitää uskollisuutta yllä, uskottomuuden pelkääminen vai rakkaus puolisoa kohtaan. Kumpi on tavoiteltavampaa, keskittyminen pahan vastustamiseen vai keskittyminen yhteiselämän lujittamiseen ?
Toki noilla edellämainituilla raamatunkohdilla on merkityksensä. Joskus voi joutua taistelemaan itseään vastaan päästäkseen uskossa eteenpäin. Samoin ehkä moni avioero olisi vältetty, jos olisi lujasti päätetty välttää harhapolkuja. Se ei ole kuitenkaan tavoiteltava elämäntapa; ei uskonelämässä eikä avioliitossa.
Mutta, mutta …. kun raamattu kehoittaa kilvoittelemaan. Sopiva ojennus jatkuvasti omaa lihallisuuttansa piiskaavalle on: ”Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä” (Kol.2:23). Kieltämättä tulee nöyrä olo, kun vetää elämänsä varmuuden vuoksi vielä vähän tiukemmalle. Todellisuudessa se on vain ylpeilyä omalla tahdovoimallaan. Se on Jumalan edessä täysin arvotonta ja uskonelämälle vahingollista.
Mihin sitten usko perustuu ? ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja” (Efes.2:8). Jos selaat vielä tarkemmin Raamattuasi, huomaat, että jokainen Paavalin kirje alkaa ja loppuu armontoivotuksella. Kaikki, mitä uskossamme tavoittelemme, alkaa armolla ja päättyy armoon. Kaikki muu on armon sisällä. Kun tätä armoa ja rakkautta saamme maistaa, se lujittaa rakkauttamme Kristukseen Jeesukseen ja se varjelee meidät tiellä paremmin, kuin omien tahdovoimien kanssa painiskelu.
Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s