Usko – tiedon korkein aste (Kirjoittaja Marska)

Heti alkuun selvennys, että en nyt puhu uskonnosta vaan uskosta.Ihmisen jokapäiväinen toimeentuleminen on uskon varassa. Kun aamulla nousen sängystä, ei minun tarvitse testata, että kestääkö lattia, uskon siihen. Ei mitata pistorasian jännitettä, mahtaako vedenlämmitin käynnistyä, ei tehdä analyysiä aamupuurosta, onko se syötävää.
Joku väitti kerran, että tällaisissa asioissa ei ole kysymys uskosta vaan kokemuksesta tai todennäköisyydestä. Mutta nämä ovat vasta dataa, sen omaksuminen kuhunkin tilanteeseen on uskoa.
Internet on täynnä tietoa ja ”tietoa”. Tilastoista löytyy paljon materiaalia. Keskustelut ja omat kokemukset ovat arvokkaita. Mutta viimeinen silaus kaikelle on usko, sillä ihminen ottaa käytäntöön tiedon. Tieto sellaisenaan ei ihmistä hyödytä, se on vain raaka-ainetta. Päätöksenteko vaatii uskoa asiaan.
Lottoajakin uskoo voittavansa, ei välttämättä päävoittoa, mutta riittävän hyvää kuitenkin, että on mielekästä lotota. Ei ole kysymys siitä, että hän olettaisi vain, että on mahdollisuus voittaa. Se ei riitä motiiviksi. Mitä kannattaa lotota, jos korkeintaan on mahdollisuus voittaa. Mitä se pelkkä mahdollisuus auttaa? Ei se lompsaa lihiota. Tarvitaan voitto ja siihen uskotaan.
Esim: Joku väittää: ”En usko, vaan pidän todennäköisenä jtkn”.
Tuo ”pidän”-sana kertoo juuri siitä, että hän uskoo todennköisyyden olevan oikea ratkaisu asiaan.
Joissakin asioissa ei edes paras todennäköisyys ole se ”oikea” peruste uskolle. Menenpä paljon puhuttuun evoluutioteoriaan. Wikipediassa ko. aiheen kohdalla lukee mm: ”Hyödyllisten mutaatioiden todennäköisyys eliössä on pieni” ja ”sukusolulinjassa se tapahtuu äärimmäisen harvoissa tapauksissa”. Loppupäätelmä on: ”Silti niin voi tapahtua ja tapahtuukin jatkuvasti”. Usko on luja.
Usko on useimmiten tiedostamatonta, joissakin asioissa se on jo vaistomaista kuten tuo alun esimerkki sängystä nousemisesta. Ei sitä enää edes mietitä. Ja eihän siitä mitään tulisikaan, jos joka asia pitäisi miettiä kerta kerran jälkeen uudestaan.
Elämä on kuin suunnistusta. Välillä katsotaan karttaa ja kompassia hyvinkin hartaasti ja tarkkaan. Sitten uskotaan eli otetaan tieto käytäntöön, valitaan reitti ja juostaan, vaikka välillä näyttääkin, että ei hyvältä näytä. Mutta uskotaan omaan päätökseen. Jatkuva asian tarkistus ei tuota huipputulosta. Sitten vasta, jos oikein ”metsään” mennään, tutkitaan asia uudestaan, josko aikaisempi ratkaisu olisikin ollut väärä. Tieto oli sama, mutta se sovellettiin väärin. Vaatii uskon tarkistusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s