Velkojia ja velallisia

Ihminen yrittää olla oikeudenmukainen: hän yrittää hoitaa velkansa ja velkoa muiltakin saamisiaan. Totuus näyttää kuitenkin olevan, että ihminen ei kykene hyvittämään todellisia velkojaan juuri mitenkään.Eräs vanhempi evankelista oli nuoruudessaan, ennen uskoontuloaan, herättänyt pahennusta ja oli syynä jonkin avioliiton hajoamiseen. Hän koki täyden anteeksiannon Jumalalta, mutta naapurit eivät unohtaneet. Heidän mielestään evankelistalla ei ollut pohjaa rakkauden sanomalleen, vaan hänen olisi kenties pitänyt loputtomiin hävetä ja hyvittää menneitä tekojaan. Jumalan mitan mukaan hyvitys oli riittävä, ihmisten mukaan ei.
Raamatusta löytyy hyvä esimerkki: Kun Aaron teki kultaisen vasikan kansalle epäjumalaksi, sen ajan lain mittapuun mukaan rankaisu olisi pitänyt olla todella kova eikä Aaron olisi silläkään voinut hyvittää tekoaan. (2.Moos 32:25) Kuitenkin Aaron jatkoi ylipappina ilman seurauksia.
Kaikki syyllisyys on periaatteessa sovitettu ristillä, mutta me haluamme oikeudenmukaisuutta, hyvitystä menetetystä tai ainakin syyllisyyden tunnustamista. Uskovienkin elämässä toteutuu se, mistä Jaakob varoitti: ”Älkää huokailko, veljet toisianne vastaan” (Jaak 5:9).
Kun itse koemme olevamme velallisina, yritämme hyvittää Jumalalle virheemme tai menettämämme mahdollisuudet. Koemme oikein kutsumuksena kantaa nöyrinä ja jalomielisinä velkataakkaamme ja yrittää epätoivoisesti korvata Jumalalle, mitä hän on kohdallamme menettänyt. Tähän raamattu sanoo ”Niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu” (Jes 6:7). Ihminen ei kykene hyvittämään tekojaan ja siksi Jeesus teki sen ristillä; me olemme vapaat velasta !
Kun itse olemme velkojana, tarkoitan, että meitä on haavoitettu, petetty ja loukattu. Sielumme huutaa hyvitystä, jotta voisimme eheytyä. Järkyttävä läheisen menetys voi jättää sydämemme kerjäämään hyvitystä loppuelämäksemme. Voimme ikävöidä, rukoilla, itkeä ja kerjätä anteeksipyyntöä tai jotain korvausta loputtomiin, kun elämämme on lähes tuhottu. Tähän sopii Isämeidän rukouksen kohta: ”Anne meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa” (Luuk 11:4). Jumalan armahtavaisuus voi opettaa meitäkin armahtamaan toisiamme. ”Älkää olko kenellekkään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne” (Room 13:8). Jeesus on ristillä hyvittänyt sekä syntimme että velkamme, koska itse emme siihen koskaan kykene. Meidän ei tarvitse kantaa mitään velkataakkaa, paitsi osoittaa sitä samaa armahtavaisuutta, mitä olemme Jumalalta kokeneet. Hänen rakkautensa ja läheisyytensä korjaa ja hyvittää velkamme. Me itse voimme luopua velkomisesta.
Tähän loppuun vielä hyvä kohta raamatusta: ”Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen. Silloin puimatantereet ovat täynnä viljaa, ja puristamoissa öljy ja viini tulvivat yli reunojen. Minä hyvitän teille ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne. Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi, te ylistätte Herraa, Jumalaanne, joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja teidän hyväksenne.” (Jooel 2:23-26).
P.S Ilman velkoja on kevyt olla ja helppo ylistää !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s