Miten saavutin täydellisen nöyryyden

Eräs tamperelainen seurakuntalainen oli aikoinaan aikeissa kirjoittaa kirjan täydellisestä nöyryydestä, mutta se taisi olla pilaa. Nöyryys ja ylpeys ovat niin lähellä toisiaan, että on vaikea erottaa, mistä on kyse. Aivan niinkuin viisaus ja hulluus on toisinaan melkein sama asia.Eräässä laulussa on hyvin nöyräntuntuiset sanat (en tiedä meneekö sanat ihan oikein):
Kirkkoon, Sun temppeliis Mestari käyn. Sä näit, mitä tein viikon tään.
Ei summa oo suuri, mut kaiken sen tuon, enkä voittoja lainkaan mä teoissain nää.
Oman huonoutensa ja epäonnistumisensa tunnustaminen koetaan usein nöyryytenä. Laulu kuitenkin jatkuu myöhemmin muistaakseni näin:
Jos kirkkoon, sun temppeliis tulla viel voin, ett’ yksikin voitto mull’ ois,
sen riemuiten toisin mun Mestarillein, silloin särkynyt sävel ei sielussain sois.
Tuosta saa jo sen käsityksen, että ainoa ilon ja ylpeyden aihe laulun kirjoittajalla on, että voisi esitellä omia saavutuksiaan Jumalalle. Se ei enää vaikuta kovin nöyrältä, jos ei ole mitään muuta ilonaihetta uskonelämässään.
Kun Jumala aikoinaan kutsui Mooseksen pelastamaan kansaansa Egyptistä, Mooses ei ollenkaan halunnut, mutta lähti kuitenkin, kun tiesi Jumalan tarvitsevan häntä. Myöhemmin israelilaiset syyttivät häntä ylpeydestä: ”Kuka sinut on asettanut johtajaksemme”. Vaati aikamoista nöyryyttä niellä kaikki syytökset ja kuitenkin jatkaa kansan johtajana, koska tiesi sen Jumalan tahdoksi. Siinä oli näennäinen ylpeys ja todellinen nöyryys hyvin lähellä toisiaan.
Raamattu sanoo vielä: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon”. Onkohan meidän huomiontarpeemme, näyttämisen halumme, onnistumisen pakkomielteemme tai itsekehumme sellaista ylpeyttä, joka saa Jumalan toimimaan meitä vastaan ? Jos pelkäämme, että toimimme vääristä motiiveista, tai pikku ylpeytemme masentaa meitä, niin aika vaikea on ottaa mitään vastuuta hengellisestä toiminnasta. Eräs toinen seurakuntalainen (jälleen Tampereelta) sanoi kerran hyvin erään aktion aikana, että hän ei halua miettiä mistä motiiveista hän toimii, kun tietää olevansa kuitenkin tarpeellinen. Niitä motiiveja voi sitten miettiä jälkikäteen.
Jumala varmaankin hymyilee meidän pikku ylpeydenaiheillemme ja me voimme tehdä samoin. Jos joku tarvitsee kannustusta, kehutaan vain vapaasti, mutta voisimme tehdä sen myös Jumalan tavoin ja arvostaa toinen toistamme, vaikka mitään syytä ei tuntuisi olevankaan.
Täydellinen nöyryys on mahdoton asia ihmiselle, mutta eletään sitten täysipainoisesti vähemmän nöyrinä ja kenties ylpeinäkin, mutta koko ajan iloiten Jumalan hyväksynnästä ja rakkaudesta, vaikka emme mitenkään sellaista ansaitsekaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s