Löytyykö seurakuntaa ?

Seurakunta pitäisi olla uskovien yhteys, jossa jokainen kokee kuuluvansa samaan perheeseen ja johon kaikenlaiset ovat tervetulleita: heikot, vahvat, syntiset, nuoret, vanhat, syrjäytyneet ja stressatut. Kun Paavali kiersi lähetysmatkoillaan, seurakunnat kokoontuivat usein kodeissa ja väliin oli jokapäiväisiä keskusteluja. Joskus Paavali sanoi neuvoneensa henkilökohtaisesti jokaista seurakuntalaista. Löytyykö enää seurakuntaa, jossa ihmissuhteet olisivat läheisiä ja luottamuksellisia ?Olen varma, että monet ovat löytäneet sellaisen hengellisen kodin, kuin tarvitsevat. Riippuu paljon itsestä, onko riittävän rohkea ottamaan yhteyttä muihin ja millaisen ystäväpiirin saa ympärilleen. Entä, jos on arka ja ihmissuhteiden luominen on vaikeaa ? Entä, kun oman elämän tilanne ja uskovien odotukset ovat ristiriidassa ? Joku on löytänyt läheisen suhteen Jeesuksen kanssa, mutta ei uskalla sitoutua seurakuntaan, kun pelkää, että se tulee hänen ja Jeesuksen väliin.
Seurakunta koostuu uskovista ja meidän jokaisen suhtautuminen luo omanlaisensa ilmapiirin ympärillemme. Olenko minä mittaamassa ja arvioimassa uskoontulleiden ulkonäköä ja käyttäytymistä ? Olenko minä iloinen, kun porukkaan tulee yksi lisää vai kenties harmissani, kun se vie liikaa huomiota ja sekoittaa kaveripiirin tunnelmaa. Olenko minä antamassa aikaani uskossaan alkutaipaleella olevalle, jolla on paljon kysymyksiä ja ihmeteltävää vai oletanko, että hänestä on tullut kerralla yhtä kokenut uskova, kuin muistakin. Mittaanko jonkun uskoa sillä, miten aktiivisesti hän käy kokouksissa ? Entä, jos on perheenäiti, jolla on pieniä lapsia eikä jaksa tulla seurakuntaan ? Hän on ilmeisesti aika heikosti uskossa. Jos jollakin on ongelmia, hakekoon apua seurakunnan sielunhoitopalvelun kautta ja kertokoon tarkkaan ongelmansa; näin minä voi ajatella. Entä, jos on arka eikä luota vielä kehenään eikä tiedä itsekään, mikä oikein on vialla ? Millaisen seurakunnan minä luon ympärilleni ?
Usein kuulee painotettavan sitoutumista ja valitetaan, ettei nykyään kukaan halua sitoutua. On hieno asia, kun joku haluaa sitoutua palvelemaan täysillä Jeesusta. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan suurimmat sitoutumattomuuden valittajat tarkoittavat, että ei sitouduta ylläpitämään seurakunnan perinteisiä toimintamuotoja eikä muutenkaan toimita totuttujen normien mukaan. Kumpi lienee tärkeämpää: sitoutua Jeesukseen vai sitoutua toteuttamaan muitten toiveita ?
Tässä olisi jokaiselle mietittävää: olemmeko tehneet seurakunnista suljettuja yhteisöjä, jonne ei muunlaisilla ole juuri asiaa. Oletamme, että jos joku tulee oikein tosissaan uskoon, hän on sitten kerralla valmis seurakuntalainen. Jos ei kuitenkaan sellainen ole, niin ei hän varmaankaan tullut ihan kunnolla uskoon.
Olen esittänyt asiat enemmän sieltä synkemmältä puolelta, jotta heräisimme. Onneksi on toisenlaisiakin kokemuksia olemassa ja joillakin paikkakunnilla on jopa jatkuvaa herätystä. Maailmanlaajuisesti elämme aikaa, jolloin ihmisiä tulee uskoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s