Tulevaisuuden seurakunta

Tällä hetkellä Suomen kristillisissä seurakunnissa toiminnan ydin on näkyvä, julkinen toiminta: on uudet kirkot ja rukoushuoneet ja koulutetut työntekijät. Suhteita luodaan seurakuntien välillä ja suhteet päättäjiinkin on hyvät. Pieni ryhmä seurakunnassa on aktiivisia sielunhoitajia, paimenia, opettajia, ohjaajia, evankelistoja ja muunlaisia vastuunkantajia. Tämän hetken tilanne toimii useinmiten siunausten välikappaleena; ongelmana on vain, että suuri osa seurakunnasta on passiivisia kuulijoita, joitten kristillinen elämä on tuon julkisen kokoustoiminnan varassa. Entäs sitten, kun seurakunnan julkista toimintaa rajoitetaan ? Sammuuko seurakunta ? Puuttuuko meiltä nyt jotain sellaista, mikä kantaisi meitä tulevaisuuden muutoksissa ?Tulevaisuudessa on pakko herätä huomaamaan, että jokainen kristitty voi olla opettaja, sielunhoitaja, paimen, profeetta tai muilla tavoilla Pyhän Hengen valtuuttamana. Enää ei voi odottaa, että raamattukoulun käyneet, innokkaat pastorit ottavat vastuun seurakunnasta. Jumala tulee käyttämään voimakkaasti uskovia, jotka ovat saaneet opetusta ’vain’ pienen maanalaisen seurakunnan keskusteluissa ja opetustunneilla. Riviuskovat lähtevät lähetystyöhön oman työnsä ohessa ilman virallista kannatusta ja oppiarvoa. Paavali kuvaa tällaista tilannetta hyvin sanoen, että kaikki seurakuntalaiset voivat profetoida vuorotellen. Kaikilla uskovilla voi olla Pyhän Hengen antama tehtävä tai virka. Silloin tuntuu jopa mahdolliselta sen lupauksen toteutuminen, jonka Jeesus antoi, että kristittyjen kautta tapahtuu suurempiakin ihmeitä, kuin Jeesus teki.
Olisikohan tarpeellista varautua tulevaan jo tänään. Entäpä, jos emme suostuisikaan olemaan passiivisia riviseurakuntalaisia, vaan etsisimme jokainen uutta näkyä ja kutsumusta. Jospa virittäisimme kaikki palaviksi ne armolahjat, joita toisinaan koemme saaneemme Pyhältä Hengeltä rukouksissa. Aloittaisimme ihan pienistä rohkaisun sanoista ja rakkaudenosoituksista. Olisimme kaikki toistemme sielunhoitajia, opettajia, paimenia, evankelistoja, esirukoilijoita ja/tai rohkaisijoita. Näin seurakunnat voisivat kasvaa ja moninkertaistua räjähdysmäisesti riippumatta siitä, onko kokoontumistiloja tai palkattuja pastoreita.
Tulevaisuus on nuorten käsissä ! Raamattukouluja kannattaa aina käydä, jos vain mahdollista, mutta voi myös varautua siihen, että Jumala tarvitsee kaikkia uskovia niihin tehtäviin ja virkoihin, joita tulevaisuuden kasvavat ja lisääntyvät seurakunnat tarvitsevat.
Minun mielestäni tulevaisuus näyttää valoisalta !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s