Organisoitu rakkaus

Kun näemme ihmisten hätää, puutetta ja haluamme auttaa ja viedä myös evankeliumin sanomaa heille, meillä on huono omatunto, kunnes olemme tehneet jotakin asian hyväksi. Oli sitten motiivina rakkaus tai tarve rauhoittaa omaatuntoa, niin keksimme monia tapoja näyttääksemme, että välitämme niistä, jotka sitä tarvitsevat. Täällä länsimaissa olemme oppineet kehittämään taitojamme ja lahjakkuuksiamme niin, että pystymme organisoimaan erilaisia tapahtumia, rahankeräyksiä, pystymme tasokkaaseen esiintymiseen, voimme palkata hyviä puhujia, järjestämme avustuksia, mainostamme ja jaamme kutsuja. Kaikki nämä ovat hyviä asioita ja osoittavat jollain tavalla rakkauttamme.Mutta sitten tulee mutta, kun haluamme mukavuudenhalusta pysyä kauempana autettavistamme ihan varmuuden vuoksi. Läheinen kosketus epätoivoisiin ihmisiin, törkysyntisiin, moraalittomiin, sairaisiin, kuoleviin, tietämättömiin, murhaajiin ja moniin muihin järkyttävät niin helposti mielenrauhaamme. Oman terveytemme ja turvallisuutemme vuoksi osoitamme rakkauttamme mieluummin muilla keinoin kuin henkilökohtaisella kohtaamisella.
Kun Paavali aikoinaan osoitti rakkautta hän kirjoitti: ”Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.” (1.Kor 9:22-23) Kun Jeesus osoitti rakkauttaan, Hän tuli ihmiseksi, kohtasi kaikenlaisia ihmisiä ja joutui kuolemaan ja jopa Taivaallisen Isän hylkäämäksi, koska Hän rakasti meitä. (Joh 3:16)
Mikä sen parempaa, jos henkilökohtaisen kohtaamisen lisäksi osoitamme rakkautta kaikilla muillakin keinoin. Jotenkin tuntuu vain ristiriitaiselta, että palkkaamme jonkun muun osoittamaan rakkautta, kun emme itse halua; jonkun ammattitaitoisen, jonka harteille pistämme kaikki ihmisten auttamiseen ja syrjäänjääneiden muistamiseen liittyvät asiat. Entä, kun humanistisen avun jakajat tai raamatunkääntäjät linnottautuvat ’bunkkereihinsa’ ja välttävät turvallisuuden vuoksi kosketusta niihin, joita varten työtä tehdään ? Entä mitä koemme, kun kaikki energiamme menee tapahtumien ja esiintymisten järjestämiseen ja harjoittelemiseen niin, että unohdamme naapurin, joka etsii Jumalaa ?
Kyselenpähän vain tällaisia sekä itseltäni että muilta. Onko meillä sydän ja ’tuntosarvet´ kohdistuneet Jeesukseen ja siihen, mitä Hän näkee maailman ihmisissä vai minkä motiivin mukaan me toimimme ja kulutamme resurssimme.
Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s