Voi Rakkaus (Kirjoittaja Marska)

Mitä on rakkaus? Lähes olemasaolon tarkoitukseen rinnastettu kysymys, jota ihmiset ovat kautta aikain koettaneet sanoin määritellä.
Marska heittää nyt tähän täydellisen vastauksen 😉
Lyhyesti ja ytimekkästi: rakkaus on tunne, joka syntyy rakastamisesta.
No niin, sait vastauksen. Nyt sinulla on varmaan tärkeämpääkin tekemistä, joten heippa vaan, nähdään joskus.
Ai jaa, olet niitä, joille ei riitäkään vastaus. Että pitää oikein perustella – no joo arvasinkin sen.
Seuraukseltaan pahin tulkinta rakkaudesta on valitettavasti myös yleisin. Eli että rakkaus on jokin ihmisen tahdosta riippumaton pläjäys tuntemattomasta. Että se saattaa iskeä ennalta arvaamatta eikä valitse kohdettaan. Sieltä se Amor vaan laukoo nuoliaan lainkaan tähtäämättä. Jopa henkilöt, jotka eivät tunnusta yliluonnollisten asioiden olemassaoloa, lankeavat tähän ansaan. Sillä onkin sitten hyvä perustella, miksi valitaan kaveri, jonka kanssa ei ole toiveitakaan normaalielämään, miksi suhde vakituiseen meni bänks, miksi koti ja avioliitto hajosivat, miksi kaikki järki heitettiin romukoppaan. Eihän sille mitään voinut, kun se suuri rakkaus iski. Näinköhän? Mihin tämä käsitys rakkaus-nimisen tunteen erikoisasemasta sitten perustuu? Kysyn vain.
Rakkaus on tunne, viha on tunne, pelko on tunne. Tunteelle on ominaista, että se on seurausta jostakin – enemmän tai vähemmän aiheellisesta tai ei. Tunnethan syyn ja seurauksen lain. Ei ole seurausta ennenkuin on syy. Ei tunnu kovin järkevältä sanoa: potkaisin seinään, koska varpaaseen sattui. Tai: ostin kalleimmat vaatteet, mitä kaupasta sai, koska rahat olivat lopussa. Mutta rakkauden kanssa perustellaan yhtä epäloogisesti: Jätin vaimoni, koska rakastuin toiseen, tai: en jaksa enää hänen kanssaan, koska en rakasta häntä.
Rakkaus on seuraus, ei syy. Rakastamiseen voi itse vaikuttaa. Voi valita puoleen ja toiseen. Tottakai se saattaa tehdä kipeää, mutta se ei ole ylivoimaista. Näen jo silmissäni palautteen, jonka saatat antaa: Minun rakkauteni on niin voimakas, että en voi sille mitään. No, tavallaan olet oikeassakin. Tunnen erään ihmisen, joka ei pysty nukkumaan, jos on täysikuu. Onpahan vielä uskovainen ihminen eikä mikään astrologiahömppäläinen. Mutta koska hän uskoo, että ei pysty nukkumaan täysikuun aikana, niin ei hän saa silloin unta. Jos hän uskoisi, että täysikuu ei vaikuta mitään, hän saisi nukuttua. Sellainen kehäpäätelmä, johon ihminen joutuu erilaisissa riippuvuuksissa ja fobioissa. Rakkauskin voi olla pahimmillaan pakkomielle, mutta väärästä rakkaussuhteestakin pääsee irti. Se voi tuntua tosi pahalta ja siltä, että tästä ei ikinä selviä. Mutta kun vain aikaa kuluu eikä manipuloi itseään, se haalistuu niinkuin muukin suru ja sen kanssa rupeaa tulemaan toimeen ja tulee hetki, jolloin se on painunut muiden muistojen joukkoon.
Viha on läheinen tunne rakkaudelle. Molemmat ovat hyvin voimakkaita tunteita, ne kukoistavat, kun saavat jatkuvasti huolenpitoa ja kuolevat, jos eivät saa ravintoa. Mutta ihmiset silti suhtautuvat näihin eri tavalla. Ikäänkuin ihminen olisi syyntakeeton, jos tekee väärin rakastumisesta johtuen, mutta ehdottomasti tuomittava, jos tekee väärin vihasta johtuen. Vertaapa näitä juttuja, toisen perustelun hyväksymme, toista ei:
Julkkishenkilö eroaa vaimostaan, koska löysi uuden onnen. Uutta suurta rakkautta julistetaan iltalehdissä ja ihmiset päivittelevät, mutta hyväksyvät syyn: sitä se rakkaus teettää.
Mies murhaa toisen, koska oli joutunut niin voimakkaan vihan valtaan häntä kohtaan. Tuomari ja lautamiehet nyökyttelevät päätään: ei voi tuomita, koska mies oli niin vihainen.
Raamatussa neuvotaan usein: rakastakaa toisianne. Miehille sanotaan, että rakastakaa vaimojanne (Ef 5:25). Raamatussa ei anneta turhanpäiväisiä neuvoja. Miksi kehoittaa rakastamiseen, jos rakkaus on tai ei ole tahdostamme riippumatta. Avioliittoon vihkimisessä kysytään: tahdotko rakastaa. Ei siis, että toivottavasti rakkaus kestää tai ei edes niin, että rakastakaa. Rakkaus-nimistä tunnetta ei voi saada aikaan suoraan. Se syntyy siitä, kun ensin tahtoo rakastaa. Eli syy ensin, sitten seuraus.
Rakkauden eteen on tehtävä jotain. Se ei kestä vaalimatta. Siihenkin aikaan, kun vanhemmat valitsivat lapsilleen puolisot, oli onnellisia avioliittoja – jopa suhteessa enemmän kuin nyt. Kun molemmat haluavat rakastaa toisiaan, rakkaus syntyy ja kestää.
Joskus kuulee aviopuolisoiden sanovan, että rakkaus heidän välillään on kuollut eikä kannata jatkaa nimellistä liittoa. Mutta kuollutkin rakkaus herää henkiin, jos niin halutaan. Ajatellaan vaikka tällaisessa avioliitossa olevaa miestä. Hän saataa ruveta piirittämään toista naista. Kantaa kukkasia ja lahjoja, on huomaavainen, huolehtii siisteydestään, käyttäytyy fiksusti ja koettaa järjestää paljon aikaa tuon naisen kanssa. Mitäpä jos hän samalla innolla tekisikin sen omalle vaimolleen. Varmasti vastakaikua tulisi, vaimon käytös muutuisi myös ja lopputuloksena olisi uudestaan leimahtanut rakkaus. Eikä tulisi mitään lieveilmiöitä, eron käytännön seuraamuksia eikä huonoa omaatuntoa.
Jumala sanoi: (Malakia 2:16) Minä vihaan hylkkäämistä … alkää olko uskottomat
Jeesus sanoi:
(Mark 10:11) Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin.
(Mark 10:12) Jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin.
Usein häätilaisuuksissa varoitellaan paria, että kyllä se alkuhuuma pian menee ohi ja alkaa arki. Kokemuksen syvällä rintaäänella voin sanoa, että alkää uskoko moista puhetta. Rakkaus pysyy ja vaan paranee – jos niin tahtoo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s