Satu pääskysestä ja sammakosta

Pääskynen ja sammakko olivat hyviä kavereita. Heidät yhdisti moni asia: Molemmat pitivät hyöteisistä, jotka lentelivät lähellä lammen pintaa; ne olivat herkullisia. Molemmat pitivät lämpimistä kesäilloista ja rannan kosteasta savivellistä (pääskynen tarvitsi sitä pesän tekoon). Pian heidän välillään tuli kuitenkin ongelmia: Pääskynen kertoi, miten mahtavaa on lentää korkealla ja nähdä maisemia ja toisia lammikoita, joista sammakko ei tiennyt mitään. Sammakkokin innostui ja pomppi korkealle ja kuvitteli täysin voimin liitävänsä uusissa maisemissa. Kun sammakko sitten mäiskähti takaisin savivellin sekaan, hän tajusi, ettei se ollutkaan totta. Kun pääskynen seuraavan kerran kertoili laajoista metsistä ja pelloista, sammakko totesi ’mielikuvitusta tuo kaikki, ei se ole todellista, olen itse kokeillut’. Vaikka pääskynen kuinka vakuutti nähneensä ja kokeneensa kaiken ihan todellisena, sammakko ei uskonut. Sammakon mielestä sitä kaikkea voi toki kuvitella todelliseksi, jos on tarpeenksi hyvä mielikuvitus, mutta sellainen utopisti hän ei halunnut olla.
Vielä isompi riita heidän välilleen tuli, kun pääskynen kertoin syksymmällä lähtevänsä kauas lämpimään maahan, jossa ei ole koskaan kylmä. Sammakon mielestä voi toki kuvitella vaikka minkälaista, kun talvella on horroksessa syvällä lammen pohjamudassa, mutta se on itsensä pettämistä. Hän ei halua kuvitella olemattomia.
Sitten pääskynen toi ilouutisen: kaiken Luoja, joka oli luonut sammakonkin, oli vamis tekemään sammakosta pääskysen. Sammakon piti vain ilmoittaa, ettei enää halunnut olla sammakko. Seurauksena oli täysi välirikko: sammakko ei halunnut olla missään tekemisessä kuvitellun Luojan ja haihattelevien pääskysten kanssa. Hän itse tiesi tarkalleen, mikä oli totta. Tämän jälkeen he tapasivat yhä harvemmin eikä sammakko enää suostunut keskustelemaan pääskysen kokemuksista. Pääskynen jäi suremaan sammakon kohtaloa ja menetettyä mahdollisuutta.
Satu olisi voinut päättyä muullakin tavalla: pääskynen olisi uskonut vain kuvitelleensä ja muuttunut sammakoksi tai sammakko olisi uskonut pääskystä ja muuttunut pääskyseksi.
Kun Jeesus aikoinaan kertoi vertauksia, joskus Hän ei selittänyt kuulijoille niitten merkitystä. Tämä ei ole sellainen todellisuuteen pohjautuva vertaus (Jeesus ei ollut satusetä) vaan satu, mutta en minäkään kerro tämän vertauskuvallista merkitystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s