Mitä on profetointi?

Uskonelämän vaelluksen oppaana on Raamatun sana ja omatunto; matkakumppanina ovat Jeesus ja muut uskovat.Raamatun sana on kartta, jota tutkimalla tiedämme, mistä olemme tulossa, minne olemme menossa ja miksi elämme. Omatunto on kompassi. Kun se on kunnossa, se näyttää joka tilanteessa, mihin suuntaan kääntyä.
Joskus olemme kuitenkin enemmän tai vähemmän eksyksissä emmekä tiedä, missä olemme ja näyttääkö kompassi oikein. Ehkä tiedämmekin, mutta olemme epävarmoja. Kun vastaan tulee sopiva maamerkki tai tienviitta, löytyy nopeasti myös kartalta oma paikkamme ja voimme tarkistaa kompassin suunnan. Profetointi on tällainen maamerkki, matkakumppaniltamme saatu vinkki: katsopas tuota, tuo sopii matkan tavoitteisiin ja se näkyy myös kartassa, tähän suuntaan!
Armolahjan saamisen peruslähtökohta on rakkaus: haluatko palvella ja rakastaa muita sillä, mitä Jumala antaa? (1.Kor 13:2, Jesaja 6:8, Joh 21:16)
Profetoimisen armolahja toimii ”tavanomaisimmin” seurakunnan rukoushetkissä, kun joku saa sanoman Jumalalta ja kertoo sen rukouksen ohessa. Toisenlainen tapa kertoa Jumalalta saatu ajatus on näyttää se tekoina (Apt 21:11). Hyvin usein Jumala antaa profetaalista tietoa näkyjen ja mielessä liikkuvien kuvien kautta (Aamos 7:8, 8:2). Huomattava on myös, että profetia voi olla vain sinulle itsellesi. Jos olet yksin rukouksissa, voit saada sanoja oman epävarmuutesi suuntamerkeiksi. Kun seurakunnassa tai pienpiirissä pidetään raamattutuntia, voi se sisältää Jumalan antamaa profetaalista, jopa ennustavaa sanomaa (Apt 20:29). Samoin ihan uskovien välisissä keskusteluissa voi tulla voimakkaasti jokin asia mieleen, joka on sanottava toiselle – se on myös profetian armolahjan käyttöä (Apt 21:4).
Entä sitten profetaalisen tiedon arvionti? Siihenkin Raamattu kehottaa (1.Kor 13:9). Jumalalta saadun profetian tunnusmerkkeinä on, että se rohkaisee, lohduttaa, nostaa, aktivoi, innostaa, vahvistaa, rauhoittaa ja varoittaa (1.Kor 14:3). Jumala on aina ihmisen puolella, ei ihmistä vastaan. Se näkyy myös profetian sanomassa (Jer 9:1-). Kuitenkin ihminen on profetian välittäjänä ja siksi ihmisen oma sielumaailma värittää sitä. Profetoija voi vaikkapa varoittaa tekemästä jotain, joka kuitenkin on Jumalan tahto. (Apt 21:4). Se toimii kuitenkin tienviittana ja valmistaa tuleviin tapahtumiin. Oma mieliala, ihmissuhteet, luonne ja elämän kriisit värittävät profetian sanomaa voimakkaasti, koska me itse voimme ohjailla Pyhän Hengen vaikutusta meissä (1.Kor 14:32). Varteenotettavaa sanomaa on myös kokeneen kristityn oma käsitys ja mielipide, vaikka se ei olekaan Jumalan antamaa profetaalista sanaa (1.Kor 7:12).
Profetointi lakkaa, kun pääsemme taivaaseen. Se on ihmisen vaellusta varten annettu lahja tarkentaa suuntaa tässä elämässä.(1.Kor 13:8).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s