Mies, joka ei uskonut näkymättömiin (Kirjoittaja Marska)

Paikkakunnallani on ns. vapaitten hautausmaa, eli niiden jotka ei kuulu kirkkoon. Perimmäisenä on myös ateistien hautoja. Kotikylässäni asui mies, joka suhtautui vihamielisesti kaikkiin uskonasioihin ja kun hän kuoli, tuli hautakiveen hänen toivomuksestaan teksti:

Tässä lepää mies, joka ei uskonut näkymättömiin.

Teksti herätti pahennusta ja kerrottiin, että poliisit olivat peittäneet tuon tekstin pikikerroksella. Ajelin kerran pyörällä kaverini kanssa tuolla päin ja kävimme katsomassa ja näinhän se oli. Hautausmaan taka-aidan tuntumassa tuo hauta oli ja tekstikin oli näkyvissä, kun aurinko oli murentanut pikikerrosta pois.Ajattele, millainen mies on se, joka ei usko näkymättömiin. “No, mikä kummajainen se nyt on, kuka nyt näkymättömiin uskoo, muuta kuin jotkut hurahtaneet tai vanhat ihmiset. Ennen vanhaan vain uskottiin kaikkiin peikkoihin ja keijukaisiin ja enkeleihin sun muihin.”
Mutta kun mietit tarkemmin, niin nykyään on pakko uskoa nakymättömiin. Ennen vanhaan kaikki oli enemmän näkemiseen perustuvaa. Jos sinulla oli naapurille asiaa, menit tapaamaan häntä ja juttelit kasvokkain. Tai saattoi kauempana olevalle lähettää kirjeen eli ihan konkreettista käsin tuntuvaa ja rapisevaa paperia, jossa on näkyvää tekstiä. (nuoremmille tiedoksi: kirje on niinkuin sähköposti tai tekstiviesti, mutta se on paperille tehty ;-))
Olihan ennenkin toki näkymätöntä. Kun leikimme pihalla, äiti saattoi tulla portaille huutamaan: “Syömään, lapset” ja uskoimme ääntä, vaikka emme välttämättä äitiä nähneetkään. Mutta näimme ja kuulimme häntä muulloin, että osasimme mielessämme yhdistää hänen äänensä näkökuvaan.
Tekniikan kehittymisen myötä tuli kontakteja, joiden kohteet ei välttämättä koskaan nähneet toisiaan. Tällaista on esim. puhelinkeskustelu. Meillä kotona ei lapsuudessani ollut puhelinta. Ollessani työharjoittelussa Strömbergillä, kävi minulle kerran pieni tapaus tällä tavoin: Työnjohtaja tuli sanomaan, että täällä on Martti sinulle puhelu. Menin työnjohtajan puhelimeen. Siellä tehtaan porttivahti sanoi, että täällä portilla on kaverisi, joka tahtoo puhua sinulle ja antoi luurin sille kaverille. No, minä pidin luuria korvalla ja odottelin, että se kaveri alkaisi puhua. Samoin kaverini siellä portilla piti luuria korvalla ja odotteli, että minä sanoisin jotain. En tiedä kuinka kauan tätä mykkäkoulua olisi jatkunut, jos työnjohtajani ei olisi kysäissyt minulta, että kuuluuko sieltä mitään. Vastasin hänelle, että ei kuulu vielä. Puheeni kuuli silloin myös linjalla oleva kaverini ja hoksasimme, että mehän kuulemme toisemme ja saatoimme jutella asiamme. Tässähän oli ihan selvästi uskon puute, kumpikaan ei uskonut, että puhelinlinjan toisessa päässä olisi joku eikä puhelu siksi toiminut. Tarvittiin vain ns. uskon askel ja juttu alkoi luistaa.
Säälittää tuo jutun alussa ollut mies, jos hän eläisi nykyaikana. Antaisin hänelle tv:n kaukosäätimen ja selittäisin miten sitä painamalla lähtee näkymätön valonsäde tv:lle, johon tulee sitten jossain päin maailmaa olevia ihmisiä puhumaan tai saattaa olla, että siinä esiintyy ihmisiä, jotka ovat jo kuolleetkin ajat sitten. Arvaa, painaisiko tuo mies nappulaa. Jos hän kerran ei näkymättömiin usko, paiskaisi hän laitten pois ja luokittelisi minut Sakari Topeliuksen sakkiin.
Olin pieni lapsi, kun isä kantoi kerran kotiin ihmeellisen kapineen, jota sanottiin radioksi. Siinä oli nappuloita, joita vääntämällä kuuli ohjelmia eri puolelta maailmaa. Meillä kuunneltiin lähinnä uutiset, jumalanpalvelukset ja hengelliset toivekonsertit. Radiot olivat siihen aikaan ns. putkiradioita. Niiden takaseinä oli rei’itettyä levyä ja katselin reikien läpi sisälle, jossa hehkui himmeitä valoja ja asemanuppia väännellessä kääntyi sisällä vempele, joka näytti ihan nojatuolilta. Ajattelin, että siinä se uutistenlukija varmaan istuu ja koetin joskus yllättää hänet kurkistamalla äkkiä reiästä sisään. Mutta aina se Arvi Lindin edeltäjä onnistui luikahtamaan piiloon.Vaikeaa se oli lapsenuskollakaan ennen vanhaan uskoa näkymättömiin. Nykyään on asiat tietysti toisin. Emme voisi käytännössä hoitaa päivittäisiä rutiineja, ellemme usko näkymättömiin. Ei ole monta vuotta aikaa, kun olisi pidetty kahelina kaveria, joka kulkee kylällä, juttelee ja nauraa kämmeneensä ja väittää keskustelevansa kaverinsa kanssa. Nykyään ei kännykkään puhujia juuri noteerata, kunhan ei liian kovaa puhu.
Rahaa voi käyttää ja ostoksia tehdä ilman, että oikeaa rahaa käsitellään. Teimme kerran talokauppaa, jossa kirjoitimme kauppakirjaan allekirjoitukset ja summa kuitattiin pienellä merkinnällä pankkitiskillä. Siinä meni vuosien säästöjen lisäksi velkaakin, jota makseltiin pitkän aikaa. Eikä setelin nurkkaakaan vilahtanut. Toinen kiinteistökauppa, jossa myyjä oli tarinamme mieshenkilön hengenheimolainen, piti taas tehdä riihikuivilla seteleillä. Pankista piti pari päivää etukäteen tilata setelit, jotka kävimme noutamassa ja epäluuloisesti ryöstäjiä vilkuillen kannoimme rahat kaupantekopaikalle. Eli alkaa olla jo harvinaisempaa tuo näkyvän rahan käyttö ainakin suurissa ostoksissa.Ihmiset saattavat osakekaupoilla rikastua ja ehkä myöhemmin tulla taas rutiköyhiksi eivätkä näe juurikaan omaisuuttaan. Nykyään ei valttämättä pidetä hallussa edes osakekirjoja, koska kauppoja tehdään tiuhaan tahtiin. Omaisuuttaaan voi seurata sitten pankkien tai vastaavien tilitiedoista määräajoin. Voi olla vaikka miljärdööri eikä kuitenkaan voi uida rahoissa kuin Roope Ankka.
Television edessä seurataan ohjelmaa, jonka kuva ja ääni tulee näkymättömänä. Kuitenkin sen edessä voidaan itkeä ja nauraa tai kauhistella ja kaikki toimii silti näkymättömänä.
Työssä käytetään puhelinta, tilataan tavaraa, maksetaan laskuja, käytetään sähköpostia, saadaan palkkaa – näkymätöntä kaikki.
Teen itse pääasiassa tietokoneohjelmointia. Vietän koneen ääressä pitkän päivän, teen ohjelmia, joiden valmistuessa koneeni ei ole tullut grammaakaan painavammaksi, lähetän sen sähköpostissa asiakkaalle, jonka kone ei sekään tule yhtään raskaammaksi. Eli aineetonta tulosta kaikesta raatamisesta ja vielä työpäivän jälkeen voi olla enemmän väsynyt kuin ennen vanhaan metsätöissä, eikä mitään aineellista eli näkyvää ole tullut aikaan.
Miten tämä sitten liittyy Jumalaan tai muuten uskonasioihin. Tuskin on tarpeen mitään suurta selitystä antaa, osaathan itsekin ajatella. Usko Jeesukseen käyttäytyy kuten muukin suhteemme näkymättömään. Tärkeintä ei ole tietää, miten se viesti kulkee, näkyykö se, kuuluuko se. Tärkeintä on se vaikutus, että se toimii. Tarvitaan joskus pieni uskon askel, niin siitä se lähtee vyörymään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s