Onko taivaassa kivaa? (Kirjoittaja Marska)

Jäämmekö kaipaamaan taivaassa sellaisia kivoja asioita, mistä nautimme tällä? Onko siellä tietokoneita, millä surffailla, onko vetävää musiikkia, kavereita, silmäniloa – kaikkea sellaista, mistä pidämme?Tietysti pitää ottaa huomioon, että emme ole taivaassa samanlaisia kuin nyt. Ja taivas jo olotilana ei ole sidottu lainalaisuuksiin, joihin täällä olemme. Siksi sitä olotilaa on mahdoton täysin tajuta, koska ajatuksemme on rajoittunut ja kaavoihin kangistunut.
Mutta meneehän ihmisen mielikuvitus toki yli sen, mitä on todellisuudessa mahdollista. Eikö siksi voisi kuvitella jotain siitäkin, mitä on taivaassa. Yritetään.
Mitä ihmisessä tapahtuu, kun on kivaa?Ensiksi pitäisi määritellä, mitä tarkoittaa, kun ihmisellä on kivaa, kun nautti jostain, kun on hyvä olla. Jos kysyy tätä joltain psykologian, fysiologian tai biologian asiantuntijalta, voi saada aika erilaisia vastauksia. Mikä saa aikaan hyvänolon tunteen? Jos kuuntelen kaunista musiikkia, tekeekö ne ääniaallot sen hyvän olon? Vai vasta korvassako se muodostuu, vai aivoissa? Ja jos se tapahtuu vasta aivoissa, niin mitä siellä konkreettisesti on menossa silloin, kun tuntuu kivalta. Jotain kemiallisia prosesseja,vai? No, miksi se ei sitten tunnu, jos saman prosessin tekee koeputkessa. Ei ne aivotkaan ole nähtävästi lopullinen paikka tunteille. Tähän tarvitaan jo psykologiaa eli vanhalta nimeltään sielutiedettä. Tuo vanha nimi on jäänyt pois käytöstä, koska ihmisille tulee sielu -sanasta jotenkin epävarma olo. Onko se enää tiedettä, jos puhuu sielusta.
Sielussa se tapahtuuMutta kuitenkin on pakko mennä jonnekin elimiemme ulottumattomiin eli sielunmaailmoihin, jotta voi tajuta ihmisen persoonan. Ja kun kaikki asiat yhdistää, päästäänkin siihen, että sielu se vasta on jokin, mitä voi kutsua ihmiseksi. Kun katson kaunista kukkaa, ei hyvä tunne synny kukassa, ei silmissä, ei edes aivoissa. Ne ovat vain työkaluja tuomaan sieluuni hyvän tuntemuksen: tuohan on kaunis. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Mutta väitän, että paljon pidemmälle pitää vielä mennä, ennenkuin löytää sen paikan, missä se kauneus tajutaan. Mutta sen verran perää tuossa lauseessa on, että ei kauneus todellakaan riipu vain siitä kohteesta, jota katsomme, ei välttämättä siitäkään, miten tarkka näköaistimme on. Voisi melkein sanoa, että jotkin asiat näkyvät kauniimpana nimenomaan siksi, että ei katso kovin tarkasti. Eli se kauneuden taju lopullisesti muodostuu aineettomassa ihmisen sielussa. Jos täsmälleen samat kemialliset ja sähköiset ilmiöt saataisiin aikaan kahden eri henkilön aivoihin, silti molemmat tajuavat sen erilaisena.
Jo muinaiset roomalaiset ja sitä rataa…Muinaisina aikoina ihmisen tunteet ja nautinnot olivat sidottu pelkästään konkreettisiin asioihin. Jotta voi ihailla kaunista naista, se täytyi olla näköetäisyydellä, ei voinut tuijottaa sitä kuvaruudusta. Jos halusi kuunnella kaunista musiikkia, piti hakeutua kuuloetäisyydelle elävästä musiikista, kun ei ollut CD-soittimia. Mutta oli sentään esihistorian ihmisilläkin jo virtuaalitodellisuutta: unet ja muistot. Varmaan on ihminen aina osannut nauttia muistoista. Kovin lyhytaikaistahan nautinnot olisivatkin, jos ei voisi vielä muistoissa niitä kerrata. Herkullisen ruoan syömiseen ei paljon ihmiselämästä aikaa kulu, mutta monta kertaa voi vielä vesi kielelle herahtaa sitä muistellessa. Ja mitä kaipaukset ja odotuksetkin – negatiivisesta sävystään huolimatta – muuta ovat kuin valmistautumista hyvänoloon, joka odottaa jossain, aavan meren tuolla puolen.
UnikokemusEn tiedä kuinka monella ihmisellä on unissa hauskaa. Itse muistan kovin vähän unistani, mutta eräs kuvio kertautuu silloin tällöin – unissani osaan joskus lentää. Se alkaa ensin siitä, että juoksen kovaa vauhtia ja teen juostessa pitkiä loikkia yli kivien ja kantojen ja kun sitten osaa sijoittautua oikean asentoon, saa enemmän tuulta allensa ja loikat rupeaa pidentymään. Lopuksi käy niin, että rupeaa pysymään ilmassa pitkään ja ohjailemaan menoaan, ei kovin korkealla, mutta muutaman metrin korkeuksissakin välillä. Eikä yhtään huimaa tai tunnu pahalta, päinvastaoin, se on fantastista leikkiä. Voi syöksyä alaspäin kuin pääskynen ja vähän ennen maata oikaista vaakalentoon ja taas eteenpäin ja ylöspäin. Ainakin uni on sellainen olotila, jolloin mitkään normaalit aistit eivät tuota informaatiota, joka vaikuttaisi tunteisiin.
VirtuaalitodellisuusNykyaikana puhutaan paljon virtuaalitodellisuudesta. Tietokonetekniikan avulla on mahdollista vaikka miekkailla eri puolella maailmaa olevan kaverin kanssa, jopa pelkästään tietokoneen luoman virtuaalihenkilön kanssa. Ja silti voi kokea aitoa seikkailun tunteita ilman hengenvaaraa – jos ei ole heikko sydän. Mitä pitemmälle tekniikka kehittyy, sitä aidomman tuntuisia virtuaalikokemuksia saadaan aikaan. On näkö- ja kuulohavaintojen lisäksi jo tuntemuksia, kuten tärinäratti, puhutaan jopa hajusimulaatioista. Star Trek -televisiosarjassa avaruusaluksen miehistö rentoutuu välillä alukseen rakennetussa virtuaalimaailmassa, joka on aivan oikean tuntuinen, jossa tavataan entisiä ystäviä tai perheenjäseniä ja voidaan seikkailla mitä mielikuvitukellisimmin ja jos kuolemakin sattuisi kohtaamaan, poistutaan vaan järjestelmästä ja taas ollaan yhtä elossa kuin ennenkin.
Oikeastaan nykyaikana ihmisen on helpompi kuin ennen tajuta, miten voi kokea erilaisia tuntemuksia, vaikka ei mitään konkreettista ympärillämme tapahtuisikaan. Tai se mitä tapahtuu, on aivan toisenlaista, mitä luonnolliset aistimme normaalisti vastaanottavat. Tekniikalla tavallaan huijataan ihmistä kokemaan ja tuntemaan asioita, millä ei tarvitse olla mitään todellista yhteyttä reaalimaailmaan. Kuinka monet itkut on tirautettu ja eletty mukana TV-sarjojen ja elokuvien mielikuvitushenkilöiden kanssa. Tämä ei olisi mahdollista, jos ihmisellä olisi vain fyysinen ruumis, ilman sielua.
Mikä se sielu on? Jumala on luonut ihmisen eläväksi sieluksi. Todellinen ihminen on sielu. Ruumis on se asunto, missä sielu on ja ihmisen sanotaan silloin elävän, kun sielu on ruumiissa. Kuolemassa sitten sielu erkanee ns. maallisesta majasta eli ruumiista ja leijailee, niin minne? Raamatussa puhutaan maallisesta ruumiista ja taivaallisesta ruumiista ja verrataan sitä esim. viljaan. Viljan jyvää verrataan maalliseen ruumiiseen ja siitä kasvavaa kasvia taivaalliseen ruumiiseen. Niinkuin vehnänjyvästä kasvaa vain vehnää ja jyvä jää maahan ja lahoaa, samoin maallinen ruumiimme on kuin jyvä, joka saa lahota tai tuhoutua miten vain. Taivaallinen ruumis meille tulee (tai on jo?) aivan yhtä lailla uniikki kuin maallinen ruumiimme, vaikka nämä eivät tarvitse olla mitenkään samannäköisiä, niinkuin ei jyvä ja viljankorsi näytä samanlaisilta.
Hauska tappa vanha tuttu, vai onko taivaassa tuttuja?Kun taivaassa näen vanhoja tuttuja, voinko tuntea heitä? Eihän heillä ole enää samaa ruumista, jota totuimme näkemään maan päällä. Taivaalliset ruumiit, joita siellä on, ei silmissä näy ollenkaan tutun näköisiltä, vai kuinka? Mutta minun silmänikin ovat silloin taivaalliset silmät ja mitä ne välittävät taivaallisten aivojeni kautta sielulleni? Uskon, että se välittää sen saman tuntemuksen, hei tuossahan on tuttu kaveri, hauska nähdä täälläkin. Ja sieluthan meillä on tallella ja siellä on kaikki (?) muistot ja tunteet tallella.
No, onko siellä taivaassa kivaa?Oli vähän pitkä aasinsilta, mutta nyt vasta päästiin siihen asiaan, onko taivaassa samoja kivoja asioita, mistä nautimme täällä maan päällä. Ei varmastikaan samoja konkreettisia asioita, mutta samoja hyviä tunteita, puhtaita hyviä nautintoja ja paljon paljon sellaista hyvää, mitä emme vielä edes pysty kuvittelemaan. Onhan nämä ajalliset rajoitukset pois, fysiikan lait on Jumalan luomat, eikä Jumalan taivaassa olla sidoksissa niihin. Sellainen käsite kuin aika, on poissa. Ei ole enää kiire, ei myöskään aika tule pitkäksi, ei tarvitse miettiä, että joko se hyvä pian loppuu ja alkaa taas arki ja näkkileipä.
Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s