Mitä järkeä kielilläpuhumisessa?

Monet puhuvat kielillä rukoillessaan ja se voi tuntua aika oudolta ja järjettömältä. Miksi puhua sellaista, mitä ei itse ymmärrä?Miten Raamattu suhtautuu asiaan? Paavali kirjoittaa kielilläpuhumisen rakentavan itseään. Sinä itse olet aika monimutkainen olemus ja sen rakentamiseen tarvitaan jotain erikoisempaa. Ihan tavalliseen kaupassakäyntiin ja muunlaiseen jutusteluun riittää välttävä suomen kieli. Kun aletaan keskustella tietokoneista, käytetään sellaisia sanoja, joista muut eivät juurikaan ymmärrä. Samoin eri tieteenaloilla on omanlainen kielensä, joka tarvitaan kuvaamaan monimutkaisia ja vaikeasti käsitettäviä asioita. Niihin ei tavallinen suomenkieli riitä. Lakitekstiä ymmärtää vain harva ihminen. Varsinkin psykologeilla ja lääkäreillä on ihan oma kielensä.
Joskus keskustellessa sanat loppuvat kesken, kun yrittää kuvailla vaikka tunteita tai ihmissuhteita. Varsinkin rukouksessa on tarve käsitellä hyvin syvällisiä, henkilökohtaisia ja monipuolisia asiota. Siihen ei mikään maallinen kieli riitä. Lisäksi kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, jossa on kyseessä hoitavan rakkauden ja sisäisen eheytymisen asioita, ei edes meidän psykologian ja hengellisyyden tiedot riitä ymmärtämään niitä koukeroita. Olisi todella kohtuutonta vaatia, että pitäisi ensin ymmärtää kaikki tunnettujen ja tuntemattomien ongelmiensa kaikki mutkikkuudet, ennenkuin voi toivoa, että Jumalan kanssa voi käsitellä ja korjata asioita.
Kielilläpuhuminen puhuu salaisuuksia hengessä, niin Raamattu sanoo. Kielilläpuhuva rakentaa itseään niin, että käsittelee Jumalan kanssa asioita, joihin ei oma sanavarasto eikä järki riitä. Kuitenkin se toimii. Meille on annettu aika erikoinen mahdollisuus käsitellä hyvin syvällisiä ja vaikeita ihmiselämän asioita. Ei ihme, että Paavali kehottaa kaikkia rukoilemaan paljon kielillä. Toinen asia taas on, missä se on sopivaa ja missä ei; ainakin yksin rukoillessa se on ihan tärkeä juttu.