Saako uskovalla olla omaa tahtoa?

 
Pitääkö uskovan täysin alistua Jumalan tahtoon, vai saako olla omaa tahtoa? Miten apostolit sen toteuttivat Apt 15:28: ”Pyhä Henki ja me olemme päättäneet..”. Nostivatko apostolit itsensä Jumalan vartaiseksi? Oliko heillä tarve näyttää auktoriteettiaan muille vai olivatko he muuten vain niin ylpeitä asemastaan?Onko meillä edellytyksiä päättää Jumalan kanssa asioista? Katsotaan Psalmi 8:5-7: ”Hän teki meistä lähes jumal`olentoja”! Jumala on antanut luomisen yhteydessä meille henkensä ja meidät on luotu Hänen kuvakseen. Sen puoleen meillä olisi jotain edellytyksiä. Voiko se toteutua? Ilm. 3:21 kertoo, että tulemme hallitsemaan Hänen kanssaan valtaistuimella. Me tulemme päättämään maailmankaikkeuden asioista yhdessä Kristuksen kanssa istuen Hänen valtaistuimellaan. Emmekö nyt voisi jo hiukan ottaa vastuuta ja päätäntävaltaa edes omasta elämästämme?
Room 8:14 kertoo, että joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Hänen lapsiaan. Koiraa talutetaan toisinaan väkisin perässä vetämällä. Sillä tavalla ei Jumala haluaisi meitä ohjata. Monet uskovat kuitenkin odottavat Jumalan vievän väkisin tahtonsa mukaan. Me vain odotamme ja sanomme: ”No niin Jumala, ala vetämään nyt! Sä kuitenkin tiedät parhaiten, että en pane vastaan ainakaan kovin paljon. Yritän kulkea perässä, vaikka mielessäni panee vastaan.” Me odotamme palvelua ja paijailua. Kuitenkin tunnemme olon ahdistavalta ja miksipä ei, kun olemme väkisin rehattavia. Siinä tekee mieli vilkuilla ympärilleen ja etsiä vapautusta kiristävästä talutusnuorasta. Joskus vetäjiksi otetaan muita uskovia, ja yritetään vastoin omaa tahtoa seurata heitä. Sellaiseen rehaamiseen kyllä varmasti pettyy ennenpitkään kun ei ole minkäänlaista käsitystä ja odotusta, mihin sitä ollaan kiskomassa. Eihän tällaista Jumala voi kovin pitkälle kiskoa. Matkanteko pysähtyy, kun Hän jää odottamaan, että saisi meidät lähelleen, vierelleen. Kun sitten mikään ei tunnu sujuvan, käymme koputtamassa Jumalan ovelle, ja kun ei heti vastausta tule, palaamme raahattaviksi ja kuvittelemme, että se on kohtalomme. Ennenpitkään ”vapaus” näyttää löytyvän muualta ja nuorat & narut katkotaan. Ei ihme, että tällainen on pettynyt uskonelämään ja väittää uskoa ahdistavaksi!
Jumala tahtoisi meidän istuvan Hänen kanssaan meidän elämämme valtaistuimella päättämässä yhdessä asioistamme. Jeesus on valinnut meidän ystävikseen (Joh 15:15) olemaan hänen kanssaan. Kun rukoilemme tai muulla tavoin ”vietämme” aikaa hänen kanssaan alamme tajuta Jumalan suunnitelmia elämämme suhteen ja ne alkaa kiinnostamaan. Vähitellen itse tajuamme ja innostumme Hänen tarjoamista taisteluhaasteista tai muista elämän mielenkiintoisista elämän näkymistä. Helppo siinä sitten on yhdessä päättää ja myös Hänen avullaan toteuttaa tosi elämää. Todellinen vapaus löytyy, kun näemme elämämme osana Jumalan suuria suunnitelmia ja tajuamme, että olemme arvokkaita Hänelle ja että hän kuuntelee ja kunnioittaa meidän tahtoamme. Kun istumme Hänen kanssaan elämän valtaistuimella, ei ihme, että Hän tuntuu läheiseltä ja matkanteko sujuu. Emme ole muitten mielipiteiden ja vaatimusten johdateltavissa. Meillä on oma näkemys asioista, joka on sopusoinnussa Hänen Sanansa kanssa, se kun on löytynyt yhdessä Hänen kanssaan.
Yksi hyvä esimerkki on Apt 16:6-7: Paavali oli innokas päättämään ja toimimaan. Jumalan oli helppo vain ovia sulkemalla ja toisia avaamalla näyttää Paavalille uusia elämän haasteita, joista koko porukka sitten innostui. Ei olisi onnistunut, jos Paavali olisi vain jäänyt Antiokiaan odottamaan matkalippua ja kyytiä uusiin lähetyskohteisiin.
Toinen esimerkki on 2 Moos 32:9-10: Mooses ohjasi ja päätti yhdessä Jumalan kanssa Israelin kansan kohtaloista. Tässä tilanteessa kansa oli todella törkeästi rikkonut kaikki lupauksensa ja Jumalan kunnioittamisen tekemällä kultavasikan jumalakseen. Jumala ehdotti Moosekselle: ”Anna minun olla…” Jumala ei halunnut tai voinut yksin päättää asioista, vaan halusi kuunnella Mooseksen mielipidettä ja samalla koetteli Moosesta, haluaako hän vielä pitää asemansa valtaistuimella. Jumala antoi Moosekselle mahdollisuuden väistyä yhteisestä päätösvallasta, luopua asemastaan ja antaa reilun hyvityksen jutusta. Sitä Mooses ei halunnut, koska se ei ollut heidän yhteinen päätöksensä (eikä Jumalakaan sitä todella halunnut).
Haluatko sinä olla raahattava vai haluatko istua Hänen kanssaa elämäsi valtaistuimella päättämässä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s