Mikä on elämän tarkoitus?

Mitä oikein pitäisi tehdä elämänsä aikana, että se olisi mielekästä? Toisinaan uskovillakaan ei asia ole niin itsestään selvä. Vaikka asiat muuten näyttäisi olevan kunnossa, masennus ja looppuunpalaminen voi ja yllättää elämän tarkoitus tuntuu hyvin epäselvältä.Jos arvioisimme elämän tarkoitusta ihan puolueettomasti, mitä uskovat kokevat mielessään, niin ehkäpä tärkein tarkoitus on voittaa. Päästä voittajana perille, voittaa sieluja taivaaseen, voittaa sielunvihollisen juonet.
Miksi sitten haluan voittaa sieluja Kristukselle? Ehkäpä siksi, että haluan toteuttaa lähetyskäskyä. Haluan totella Jumalan sanaa, tehdä sen mukaan oikein. Haluan monta tähteä kruunuuni sitten perillä, niinkuin jossain laulussakin sanotaan. Vaikkapa jokaisesta voitetusta sielusta yksi tähti.
Kun nyt näin haluan voittaa, keksin erilaisia keinoja sielujen voittamiseksi: materiaalia, tilanteita, raamatunlauseita. Myös rukousta käytän välineenä tavoitellun voiton saavuttamiseksi. Samoin päätän, että yritän rakastaa muita ihmisiä, jos se kerran myötävaikuttaa voiton saamiseksi. Keksin yhtä ja toista tarpeellista ja hyödyllistä, millä pääsen lähemmäksi tavoitettani.
Onko tämä voitontavoittelu Raamatun kuvaamaa ”vaivannäköä Herrassa” vai pelkkää vaivannäköä?
Minä nostan tavoitteeni korkealle ja asetan itselleni odotuksia. Kuuntelen muitten uskovien odotuksia ja toiveita. Pyrin elämään sen mukaisesti. Mietin, mitä vaatimuksia elämälläni ja toiminnallani on. Seurauksena on monenlaista raskasta kilvoittelua ja jokapäiväisiä velvollisuuksia.
Uskonelämäni alkaa muistuttaa työsuhdetta, jossa palkan eli voiton toivossa teemme velvollisuutemme. Seurauksena on usein väsymys. En jaksakaan toteuttaa kaikkia toiveita ja vaatimuksia. Kun en pysty täysin tekemään velvollisuuttani, en ehkä ole täysin antautunut Jumalan käyttöön. Yritän hyvittää vajaamittaisuuttani edes jollain tavalla: uhraamalla, muistamalla asioita rukouksissa. En kuitenkaan jaksa enää innostua sielunvoittamistyöstä. Pitemmän päälle minut valtaa masennus ja olen ihan poikkiväsynyt pienimmästäkin velvollisuudesta. Tämäkö on elämän tarkoitus. Liian moni uskova on loppuun palanut, masentunut, väsynyt, kyllästynyt ja menettänyt elämän mielekkyyden.
Mitä Jumala on sitten tehnyt? Onko Jumala organisoinut sielujen voittamistyön? Onko Jumala antanut käskyjä ja vaatiiko hän meitä toimimaan? Onko hänellä korkeat tavoitteen ja vaatimukset elämämme varalle? Luetaan mitä Raamattu sanoo: ”Sillä niin Jumala maailmaa Rakastanut”! (Joh 3:16). Rakkaus on se lähtökohta ja alkusyy kaikelle, mitä Jumala on tehnyt. Sielut ovat hänelle tärkeitä, arvokkaita, ainutlaatuisia!
Katsotaan esimerkki Lasaruksesta, jonka Jeesus herätti kuolleista. Haudalla Jeesus itki (Joh 11:35). Hän olisi voinut sanoa omaisille, että turhaan itkette, Lasarus nousee nyt kuolleista ja sitten saamme iloita. Hän olisi voinut vähätellä omaisten surua, koska se oli oikeastaan tarpeetonta. Kuitenkin Jeesukselle ei merkinnyt voitto kuolemasta mitään sen rinnalla, että Hän välitti Lasaruksen sisarten sielusta. Hän piti heitä sellaisenaan todella arvokkaina ja koki tilanteen myös samalla tavalla kuin he. Myötätunto ja ystävien rakastaminen oli tärkeämpi, kuin voitto kuolemasta.
Vielä voimakkaamman esimerkin näemme Jeesuksen suhtautumisessa kavaltajaansa Juudas Iskariotiin. Hän valtuutti Juudaksen parantamaan sairaita ja herättämään kuolleita ihan kuten muutkin opetuslapset. Kun Juudas oli päättänyt kavaltaa Jeesuksen, ei Jeesus halunnut missään tilanteessa nolata häntä muitten edessä. Kun Jeesus viimeisellä aterialla osoitti, kuka oli hänen kavaltajansa, Hän teki sen niin hienotunteisesti, etteivät muut sitä siinä hetkessä tajunneet. Jeesus rakasti Juudasta ja halusi osoittaa myös sitä. Sama näkyi myös silloin, kun Jeesus otettiin kiinni Juudaksen johdolla. ”Niin Jeesus sanoi hänelle: Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?” (Matt 26:50). Vaikka Juudaksen petos oli ilmiselvä, Jeesus rakasti vielä tämän sielua ja osoitti sitä myös kutsumalla häntä ystäväksi. Vaikka Juudaksen kohdalla tuli tappio, ei Jeesus ajatellut voittoa tai tappiota sillä hetkellä. Hän vain rakasti Juudasta.

Kaiken tekemisen ja toiminnan lähtökohtana pitäisi Jeesuksen esimerkin mukaan olla rakkaus eli aito välittäminen muista. Ihmisen sielu ei ole pelinappula, jota pyritään voittamaan. Rakkaus vaatii ja pakottaa, (2.Kor 5:14) mutta sellainen vaatiminen on ihan mieluista. Ei tunnu ollenkaan raskaalta osoittaa rakkautta, kun sydän sitä vaatii.
Rakkaus keksii uusia keinoja tulla näkyviin. Rakkaus ei tyydy siihen, että pidetään vain tarjolla evankeliumia, vaan se odottaa ja vaatii ihmisen kohtaamista. Yhteys ja luottamus ovat elintärkeitä, ei se, mitä teen tai sanona. Kun rakastan ongelmiinsa jäänyttä lähimmäistäni, en tarjoakaan hänelle valmiita reseptejä eri ongelmiin: ”Tee niin kuin minä, niin ei ole ongelmia”, ”Tässä raamatunkohta tähän vaivaan” tai muuta sellaista. Kun välitän hänestä ja koen yhteyttä hänen kanssaan, tajuan oikeasti, millaisia ongelmia hänelä on. Ehkä tunnen syvää avuttomuutta suurien asioitten edessä, mutta koska ihminen on minulle tärkeä, haluan kantaa hänen murheitaan yhdessä.
Raamattu kertoo rakkaudesta hengellisessä toiminnassa (1.Kor. 13:1-3):
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on oikeastaan ainoa syy ja lähtökohta tehdä jotain toisten hyväksi. Armolahjat on tarkoitettu rakkauden osoittamiseksi. Ihmeet ja merkit on tarkoitettu rakkauden osoittamiseksi. Muitten auttamien on tarkoitettu rakkauden osoittamiseksi.
Hyödyn tavoitteleminen ilman rakkautta on mainosmiesten touhua. Se on kuin kilisevä kulkunen tai mainosmiehen suuret sanat. Jos sinusta on hyötyä, sinä merkitset paljon. Muuten olet arvoton. Tällaisen kulkusen kilinän ihmiset aistivat helposti ja ovat oppineet sen torjumaan.
Rakkaus on voimakkain ase hengellisessä sodankäynnissä (Kv.8: 6-7):
”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulenhehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa…”
Onko minulla sitten rakkautta? Raamatun mukaan olisi syytä olla, koska se on ainoa juttu, joka oikeasti toimii: (1 Joh. 4:11): ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.”
Mutta miten se on mahdollista? Minusta ei löydy tippaakaan rakkautta. Jonkun henkiön kohdalla joskus toivon, että kumpa tuo kuolisi, niin poistuisi sekin vaiva. Kyse ei olekaan meidän rakkaudestamme, vaan Jumalan rakkaudesta meissä: (Room 5:5): ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” Ainoa keino saada tätä Jumalan rakkautta, on olla avoin Pyhälle Hengelle. Pyydä Pyhän Hengen vaikutusta ja voitelua elämääsi ! Jos sitten koet, että tulee tunteita pinnalle, herkistyt muitten ihmisten kokemuksista tai tulee ihan tippa silmään, niin älä torju Jumalan rakkautta. Hän haluaa herkistää sydämesi rakastamaan muita.
Jos sitten palataan alkuperäiseen kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus?
Elämän tarkoitus on pitää muita ihmisiä tärkeinä, välittää heistä eli rakastaa!
Voimme rakastaa rikkinäiset, hyljätyt ihmiset ehjiksi! Voimme rakastaa heidät Kristuksen luo! Voimme rakastaa silloinkin, kun se näyttää olevan aivan turhaa. Muista, että rakkaus voittaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s